Pieni hetki ikuisuutta

Jokainen on vähän homo

2012-01-26T21:01:00.000-08:00

Joo, mä syön nykyisin lähinnä salaattia ja mietin äänestäisinkö Pekka Haavistoa.

Joka kerralla vaalit alkavat lopulta ärsyttämään mua. Eduskuntavaaleissa mua alkaa yleensä ärsyttää se, että se kohkotus kestää niin kauan ja lopulta puolueiden puheenjohtajat ovat niin väsyneitä että keskustelut muuttuvat loputtomaksi jankkaamiseksi. Ja tietenkin mua ärsyttää myös se, että jos mä televisiota katsellessani nyökyttelen hyväksyvästi päätäni että "juuri noin, hyvin sanottu", niin ei tarvitse kuin avata Facebook ja todeta että sama lause on aiheuttanut välittömän oksennusreaktion useammasakin kaverissani.

No nyt mua ärsyttää kaikkein eniten se, että ennen vaaleja Pekka Haavisto oli todellakin melko tuntomaton poliitikko, josta juuri kenelläkään city-vihreiden ulkopuolella ei ollut mitään mielipidettä. Haavistosta itsestään ei vieläkään kenelläkään ole varmaan mitään mielipidettä mutta sen sijaan nyt ihmisillä on mielipide homoseksuaalisuudesta ja siitä että Sauli Niinistö edustaa pahaa ja pimeää oikeiston voimaa joka syrjii meitä tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.

Mä olen yrittänyt katsoa noiden kysymysten taakse ja mun mielestä Haavisto persoonana miellyttävä, antaa toisten puhua puheensa ja tämän jälkeen keskustelee aiheesta asiantuntevan oloisesti. Lisäksi mua on todella miellyttänyt se, että tarvittaessa hän myös ilmaisee olevansa samaa mieltä. Tämä on johtanut siihen että myös Niinöstö on alkanut tekemään samaa ja lopputuloksena keskustelut ovat vaikuttaneet siltä että äijät siellä miettivät hyvässä hengessä mikä tälle maalle olisi parasta.

Juuri näin.

Jokainen itetysti vetäköön omat mielipiteensä siitä mistä tykkää mutta mua vituttaa suuresti että kerrankin kun paikalla olisi kaksi henkilöä jotka todella voisivat keskustella rakentavasti asioista, niin ainoa mitä siitä seuraa on se että lehtien lööpeissä lukee vain isolla HOMO!

Patterit eivät sisälly pakkaukseen

2012-01-25T08:48:00.001-08:00

Kuin varkain on näköjään blogi päässyt täyttämään kolme vuotta. En ala herkistelemään, ei, en edes miehekkäällä latinotavalla. Pitäis kirjoittaa enemmän, haluaisin kirjoittaa enemmän. Pää on vaan aivan jumissa kaikesta koohotuksesta.

Rakas päiväkirja, mulla on taas tavallaan paha olla. Mulla on niin monta mieteskeltävää aihetta etten ehdi sitten lopulta miettimään niistä yhtäkään ja se paha olo ei sitten tunnukkaan miltään mutta on siellä piilossa. Oikeastaan ainoat tunteet mulla on turvallisuuden tunne joka johtuu hyvistä kotioloista ja ahdistus siitä että teen kaiken huonosti kun en keskity mihinkään.

Suurimman osan asioista kohdalla se on kyllä ihan yksi hailee mutta ei kaikkien.

Kävin tänään taas vetämässä junnujen treenejä. Automaattiohjaus päälle ja viikon 5.(!) harkat alta pois kuljeksimasta. Ja samaa rataa viikosta toiseen. Nyt mä pelkään että vedän kaiken päin helvettiä vain siksi etten ehkä jaksakkaan keksiä koko aikaa mitään uutta ja jumiudun pitämään samoja reenejä viikosta toiseen.

Ja nyt kun on huono omatunto saatu aikaiseksi kaikista mahdollisista asioista niin mitäpä sitä enää turhaan märehtimään sitä että varmaan hyvänä keskustelukumppanina mä voisin tehdä ruokaa myöhään kotiin palaavalle kumppanille. Tai edes vähän siivota. Tai pistää astiat koneeseen. Tai pykin pyörimään.

Emmä mitään meinaa tehdä. Paitsi makaan sohvalla ja syön salaattia.

Maybe I'll get it right next time

2012-01-13T12:50:00.000-08:00

Kirjoitin tekstin ja pyyhin sen pois. Miksi ihmeessä kirjoittaisin mistään mitään jossen kuitenkaan aio puhua mistään suoraan.

Mä oon alkanut ilmeisesti nyt sitten tulemaan vanhaksi, koska en jaksa edes ottaa sitä riskiä että siitä länkytyksestä saattaisi joku ottaa nokkiinsa. Toisaalta jos miettii niin ehkä mä oikeasti olen kuitenkin se henkilö joka ei juuri mieti ennen lataamista. Mä kyllä muistan senkin kuinka mä mietin hyvinkin tarkkaan sanomisiani ja tekemisiani. Enkä voi väittää viihtyneeni siinä elämäntilanteessa.

No mitäpä sitä kaartelemaan.

Musta yksi hölmöimpiä aisoita maailmassa on alituinen name droppaaminen ja tunnetumpien nimien jälkimainingeilla ratsastaminen. Samaisten peskärpästen pörinän seuraaminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeää silloin kun joku kutakuinkin hieman paremman statuksen heppu sattuu samaan paikkaan.

Ollaan olevinaan, pönkitetään omaa egoa ja samalla myrkytetään sitä oman porukan ilmapiiriä. Kyllähän mä sen ymmärrän, että kusipäisyys johtaa kovempaan itseluottamukseen mutta mietin vain, että miksiköhän ne henkilöt joilla olisi oikeasti aihetta paukutella henkeseiltään, ovat kuitenkin aika usein hyvinkin maanläheisiä tyyppejä.

Juuri siksihän tässä harrastuksia harrastetaan, että ne nostattavat mukavahkon vitutuksen... Ei vittu mitä pelleilyä taas vaihteeksi.

Minä olen liian hankala mies

2012-01-10T08:12:00.000-08:00

Mä olen ihan paska kirjoittamaan blogia.

Mun elämä on tasaiseen tahtiin joko ihan vituillaan tai sitten juuri päin vastoin. Ja tässä päin vastaisessa tilassa mua alkaa aina ärsyttämään. Kun ei ole sataan vuoteen tarvinnut valittaa oman elämänsä tilanteesta niin mulla ei ole ketään kenelle valittaa, eikä mitään mitä valittaa. Ja koska mä olen kovaääninen henkilö ja mulle valituksen määrä on vakio, niin nyt vaimo sitten saa kuunnella mun valitustani mitä ihmeellisimmistä asioista.

Ei saatana, ei hyvä.

Emmä sitä, en tosiaan halua taas palata sinne mistä olen tänne tullut. Vaikka siis periaatteessahan on ihan kivaa aloittaa päivä alkoholilla, juoda satunnaisessa seurassa satunnaisia juomia, tanssia umpitunnelin pöydällä, tavata 8 sinkkunaista ja saada pakit ihan joka ikiseltä, kävellä yksin pimeään yöhön, juoda kämpillä kaikki löytämänsä pullot tyhjiksi ja herätä aamulla yli 2 promillen tuiskeeseen.

Mutta jos nyt ei enää.

Hitto kun pitää olla niin hankala ihminen. Ärsyttää vain itseäkin jo valittaa kipeää jalkaa jo miljoonatta kertaa.

Levottoman virran juoksu

2011-12-20T10:59:00.000-08:00

Nyt kun on niin kovin muodikasta puhua siitä down shiftingistä niin olen tässä sitten funteerannut, että miten hitossa muka sellaisenkin pystyisi toteuttamaan. Mä kun en ole varmaankaan kovinkaan minimalistinen muuta kuin yhdellä tapaa, niin pelkkä ajatus vuokrayksiöstä ilman ruokaa ei kuullosta mun jutulta.

Totta on kyllä myös se ettei ihan tälläistä painolastia jaksaisi oikein kantaa. Tai no muuten mutta kun touhuun on alkanut ilmestymään epärehellisä piirteitä enenevissä määrin. Lisäksi idioottimaisuus ei ole ainakaan kadonnut alalta.

Ei kai siinä, sitten tämä kävisi liian raskaaksi jos kotiasiat alkaisivat sakkaamaan. Parempi varmaan näin päin.

Kohta mä pääsen kuitenkin Tahkolle. Siellä on kuulemma jokin legendaarista mainetta kantava suksivuokraamo, eikä jossain baarissakaan kuulemma ole tarvinnut oma itsensä olla. Sivupersoonana vain heilahdella.

Sitä ennen on joulu. Se on yleisesti ottaen melko paska juhla koska silloin pitää "hiljentyä ja rauhoittua". En mä halua, se on tylsää. Jos mä haluan hiljentyä ja rauhoittua niin mä makaan yksin sohvalla. Nyt pitää pelata perheen kanssa lautapelejeä 10 tuntia ja jauhaa typeriä juttua. Ruoka on kyllä hyvää mutta sekin on varmaan jo huono asia kun 200kg uhkaa lähestyä.

Tuuleksi taivaanrantaan

2011-12-15T07:44:00.000-08:00

3. kerta vähän ajan sisään kun on joutunut muistelemaan menneitä. Surullisia hetkiä pieneen elämään. Niin paljon siitä haluaisi sanoa mutta niin vähän tulee mieleen. Tuntuu tyhjältä ajatella, että nyt kaikki isovanhemmat ovat poissa. Mihin ihmeeseen kaikki nämä vuodet vain katosivat?

Pieneksi hetkesi mä hiljennyn mutta sitten jatkaan taas hymyssä suin, sitähän sinäkin olisit toivonut.

Under flaming skies

2011-12-09T09:40:00.000-08:00

Aika rientää ja sitten kun se ei riennä niin mä istun sohvalla tiiviissä asennossa ja tuijotan liikkumatta seinää.

Noin, nyt siinä on varmaan jo reikä ja pitsaakin tekee helvetisti mieli.

Kyttäsin Facebookista kuinka nuoremmat kanssa ihmiset syöksyivät jälleen pää edellän suhteeseen. Me kokeneemmat merikarhut olemme jo menettäneet toivomme rakkauden edessä täysin ja todenneet parhaimmaksi ensin huolellisesti tarkistaa kunnolla ettei vain tule taas pettyneeksi.

Mä en vieläkään ymmärrä miksi ihmiset haluavat sinkoilla suhteesta toiseen. Mun mielestä ensin pitää uittaa kanoottia mahdollisimman monessa koskessa, että näkee millaiset pyörteet itselle sopii. Miksi sitä siis jäisi pois ensimmäisen pysäkin kohdalla, kun ensin voi ajella reitin ympäri ja jäädä pois sitten siellä mikä parhaimmalta tuntuu.

Oikeasti jokaisen pitäisi ensin alkuun vaan vähän käydä nukkumassa jonkun kanssa, pitää siinä samalla vähän vasenta silmää raollaan, juhlia joka viikonloppu henkensä edestä ja katsoa ajautuuko sitä lopulta aina samaan reiän äärelle. Ei se niin vaikeaa ole ja jos sitä sitten lopulta ajautuu niin silloin tarvitsee vain tunnistaa, että onko kyseessä vakipano vaiko tuleva ex-vaimo.

Raivostuttavan tyhmiä ihmisiä!

Musta on esimerkiksi täysin luonnollista olla keskustelusuhteessa vaikka nyt satunkin asumaan samassa osoitteessa naisen kanssa. Pitää ensin huolellisesti katsoa että kannattaako sitä nyt niin suhteeseen hypätä.

No hyvähän mun on tässä tyytyväisenä miehenä huudella. Kyllä olisi poika taas hiljaisempaa miestä jos olisi vereslihalla sekä sydän että käsi.

Oikeaa laitaa

2011-11-29T12:07:00.000-08:00

Vituttaa leikkiä pessimististä ennustajasetää mutta menköön.

Suomessa varmaa piilee kohtuullinen vitutus vallitsevaan tilanteeseen kun Radio Rock soittaa Kari Tapion Olen Suomalainen biisiä.

Minuakin vituttaa.

Mun mielestä on suurinta lässyttävää paskaa kun ihmisit aina toitottavat ettei heitä häiritse työssä käyvät ulkomaiset vaan ne työttömät. Vittu mitä tuubaa! Mua vituttaa juuri ne työssä käyvät ulkomaiset ihmiset. He ovat täällä ainoastaan siksi että ovat töissä. Ja koska he ovat tulleet tänne maasta jossa elin taso on vain murto-osa mitä täällä niin he voivat tehdä suhteessa hyvät rahat vaikka ottavatkin liksaa vain pienen osan siitä mitä suomalainen ottaisi.

Nimen omaan ottaisi, koska nyt ei ota kun miksi kukaan maksaisi paljon kun vähemmälläkin saa. Ei kukaan kysele minkä värinen käsi ne ruuvit kiristi tai maalit maalasi. Ja sitten ihmiset valittaa että kaikki maksaa nykyisin niin paljon. No niin maksaakin kun jostain se fyrkka on vaan revittävä.

No mainitaan nyt sen verran, että mulle kansalaisuus tässä asiassa ei merkitse passin väriä vaan maata johon veronsa maksaa.

Suomen ongelma on se että täällä elintaso on päässyt nousemaan vahvan viennin ansiosta niin korkeaksi, että huonojen aikojen tullen se tulee väistämättä putoamaan. Ja koska suomalainen ay-työntekijä on tämän tapahtuessa mieluummin tekemättä mitään kuin tinkimään hieman omasta leivästään, niin siinä sitä sitten katsotaan kuinka Indrek maalaa ja Vasili asentaa kaapit, jotka Guintaras juuri jakeluautoinen toi paikalle.

Ja heti kun Mike, Liivo ja Bruno ovat saaneet mielestään tarpeeksi fygyä niin he nostavat kytkintä ja sitten ihmetellään kun ei ole hommia, koska ostajat tietävät että halvemmallakin saa.

Mua vain vituttaa aivan käsittämömästi että pienen yrityksen on tälläisinä heikompina aikoina käytännössä helvetin hankalaa säilyttää kilpailukykyään kotimaisin voimin. Ja sitten jos työntekijätkin sattuvat olemaan samaa mieltä niin sekään ei käy koska liitto käy päälle.

Mutta liitto ei käykkään ulkomaista työvoimaa käyttävien työnantajien päälle. Ai miksikö? No siksi että liiton intresseihin kuuluu saada kiskottua sitä 1,4% siivuaan mahdollisimman isolla volyymillä ja koska ulkomaisen työvoiman lainperäisyyden tarkastamiseen menisi liikaa resursseja niin nyt vaikeina aikoina on paljoan helpompi nyhtää suomalaista työvoimaa suosivilta yrittäjiltä loputkin pois.

Ei jumalauta! On se helvetin hienoa asua maassa jossa työministerinä on henkilö joka on vastuussa suurimmaksi osaksi suomalaisesta työttömyydestä. Mä en vaan halua lähteä mukaan tuohon polkumyyntiruljanssiin.

Jo on perkele kun ei hyviäkään miehiä enää onnista!

2011-11-28T11:59:00.000-08:00

Terve oja, tässä allikko!

On se nyt perkele kun ei ihmisen elämä millään suostu olemaan stabiilissa tilassa. Juuri kun kaikki meni suostuisasti koko ajan päin vittua niin sitten yht' äkkiä ollaankin jo taas tilassa jossa ihmetellään Ikeassa että minkäs värisiä verhoja sitä sitten ostaisikaan.

Epäreilua!

Juuri kun mä olin päättänyt, että jos vuori ei halua tulla Muhamedin luo niin Muhamed ei mene mihinkään ja vuori on perseestä. Mutta ei!

Vaan meneehän se niinkin että ihmettelee maailman menoa sitten sivustaseuraajana. Oikeastaan jopa ihan helvetin jees. Kotona koko ajan nyhjäävät kaverit on kuitenkin helvetin tylsiä. Muutenkin on paljon mukavampaa katsella kuinka joku kaveri on kirves kivessä mieluummin kuin sitä että itse olisi samassa tilanteessa. Ja koska mun libido on muuten olematon niin nykyinen tilannehan kelpaa.

Ugarin Muijan Pumppumiehen kanssa kun se tilanne etenee joka kerta seuraavalla tavalla;

1) Tiedusteleva puhelu, että mitä duunaat illalla.
2) Mitä ikinä tehdäänkin, sen jälkeen käydään kaljalla.

Lopputulos on tosin joka kerta sama.

Ensin;

Sitten;

Ja sitten aamulla ihmetellään kun ei flaksi käynyt.

Slowly going nowhere

2011-11-18T07:07:00.000-08:00

Kaiffari oli kirjoittanut Facebookkiin "Helsinkiin voisi sijoittaa uuden ratsastajapatsaan. Siinä populisti ratsastaisi veteraanilla".

Mä olin pitkään miettinyt että miten mä sen sanoisin niin ettei kukaan närkästy. No tuossahan tuo oli. Mua vituttaa yli kaiken, että hyvän asian puolesta vaahdotaan niin paljon että mua alkaa vituttamaan se hyvä asia. Ja veteraaniasia on yksi niistä. Sen sijaan että hommaaa edistettäisiin, niin asiasta vain huudellaan niin kovaa että kaikkia vain alkaa vituttamaan.

Ihmisiä on ongelmien ilmetessä on kai kolmea eri sorttia.
a) Ne jotka alkavat miettimään ongelmaan ratkaisua
b) Ne jotka alkavat etsimään syyllistä ongelmaan
c) Ne joita ei kiinnosta hevon vittua

Mä haluaisin kuulua ryhmään a ja koska mulla on haluja siihen niin todennäköisesti myös lähinnä siihen kuulun. Poliitikot on siitä hyvä kohderyhmä, että heidän työtään on käsitellä ongelmia. Sitä voi joskus seurailla ihan huvikseen, että minkä sortin kavereita kulloinkin on kyseessä.

Nuorimmat veteraanit ovat kaiketi noin 85-vuotiaita. Musta on jännää ajatella, että minkäköhän asian puolesta ne kohkaajat kohta kohkaavat? Olisi myös muuten hauska tietää, että kuinka paljon ne huuteliajt oikeasti ovat tehneet veteraanien eteen. Se Tallinnasta ostettu Kiitos 1939-1945 paita kun ei taida paljon jeesailla ja teennäisellä arvostuksella kun ei yksikään hoito rahoitu.

Suihku on heikko eikä tankki tyhjene kunnolla

2011-11-14T12:01:00.000-08:00

Mä olen ollut viime aikoina niin sanotusti nesteessä.

Joka ikinen kerta kun Untuvatakkimies on näkösällä niin aina tapahtuu jotain koomista. Viime viikonloppuna meidän keskimääräinen alkoholin käyttö toki oli ihan rajoissa; Mä join pari ja Untis pari sataa. Lopputuloksena Untis näytti elävältä kuolleelta jo alkuehtoosta ja sen suusta tuli vain pelkkää hekotuksen ja mongerruksen sekoitusta.

Paheksuin häntä voimakkaasti. Itse en ole ikinä ymmärtänyt niin voimakkaan päihtymisen päälle.

No aamulla sitten kuuntelin siinä kuinka jalat kävivät rappuja alas, sitten hieman ö-, ä- ja y-kirjaimia vessan oven läpi ja jälleen takaisin ylös. Äänet toistuivat tasaisin väliajoin. Jossain vaiheessa Mopoautotyttö sanoi että nyt on kuule niin että yläkerran lakanat näyttäisi olevan mytyssä takapihalla. Vähän myöhemmin Untis lainasi multa vaatteita.

No mitä pienistä. Musta on ihan kiva että Untis pesee mun pyykkiä, enkä mä niillä patjoilla enää mitään muutenkaan tee.

Näyttäisi vähän siltä että mun toisilla kavereilla on vaimo, lapsia, asuntolaina, rakennusprojekti, uraputki, vatsahaava, univaje ja libido pienellä. Mun toisilla kavareilla on vain tie jota kulkea.

Sen lisäksi mulla on kavereita joita en tässä halua mainita oikealla nimellään, joten nimitettäköön heitä vaikkapa yleisnimellä Ilari Heino. He soittelevat mulle että nyt olisi mustikkapiirakkaa tarjolla tietäen etten ehdi kylään syömään sitä ja jotka aukovat mulle päätänsä selvin päinkin siitä ettei mun elämä ole enää niin palasina että siitä saisi kirjoitettua kiinnostavaa blogia.

No asiasta toiseen.

Tänään duunissa multa putosi ruuvi lavuaariin ja tietysti reiäistä alas. Koska talossa ei ole vielä vedet päällä niin ajattelin ottaa ruuvin hajulukosta takaisin. No ruuvasin siinä sitten hajulukon irti ja samantien kädet kastuivat ja lattialle valahti sellaista kuparin väristä nestettä jonka haju ei ollut kovinkaan mainio. Ja kun siinä sitten vituspäissäni laitoin hajulukon takaisin niin taakse ilmestyi vastaavamestari kyselemään että "ootko mennyt kusemaan lavuaariin". Kävimme lyhyesti läpi keskustelun venäläisten ja suomalaisten kulttuurieroista.

Pesin kädet kolmesti ja siltikin ne haisi mun mielestä vielä kuselle. Siinä jos olisi sattunut syyllinen paikalle niin olisin saattanut juottaa sen kusen sille. Hivenen saattoi kivestää. Ai joo, olisi saattanut tulla kielimuuri. Hyvä oli sitten ihmisen taas syödä sen jälkeen uunimakkaraa...

My heart is going boom!

2011-11-10T11:51:00.000-08:00

Mä alan pääsemään jyvälle siitä miksi kolmekymppiset lauluntekijät tekevät usein lauluja elämän tarkoituksen ihmettelemisestä. Kolmekymppisille ei ole oikein tarkoitusta, jollei sellaiseksi halua laskea sitten sitä "pitää perustaa perhe, rakentaa talo ja tehdä töitä 24/7".

Mä aloin kirjoittamaan blogia silloin kun Paska oli lähtenyt kävelemään isomman mulkun perään ja mä hokasin että sitähän olisi aikaa viettää sitä nuoruutta jota en ollut tullut viettäneeksi koska yritin elää äidin ohjeiden mukaan kuin kolmekymppinen. Nyt kuitenkin pitäisi keksiä mitä sitten tekisi kun oikeasti alkaa elämään sitä kolmekymppisen elämää.

Ehkä mä otan tuosta nyt skitan kouraan, vedän alkuun Offspringin Meaning Of Life:n ja sitten Kolmannen naisen Elämän tarkoitus. sitten kirjoitan sellaisen kappaleen itse.

Ei hitto, oli niin helvetin helppoa olla nuori, kuten tästäkin blogista on luettavissa... Silloin sai vain kerätä kokemusta vyön alle.

Oikeastihan mä edelleen elän niinkuni ennenkin. Mun kaverit on samanlaisia koheloja, joten ei mitään ongelmaa. Eihän sitä ehtinyt viikko kuin tiistaihin niin Untuvatakkimies jo kyseli että ei kai sitä vaan nyt mitään kotona kyyhötetä viikonloppuna.

Mutta mä kyyhötän, kuuntelen Roxettea ja fiilistelen. Keikalla oli aivan julmetun hienoa! Per Gessle on oikeasti aivan mieletön lauluntekijä! No ei, jospa sitä soittaisi salaisen puhelinumeron omaavalle Henrille ja ehdottelisi että soitellaampa sitä Roxettea.

vantuutriifoor

2011-11-04T11:59:00.000-07:00

Tiedättehän ne laulut missä lauletaan siitä kuinka aikuisena ei ole enää yhtään vapaa-aikaa kun työ hoitaa osuutensa ja vaimo lapsien kera loput.

Mulla on just nyt sellainen olo.

Ja sitten viimeisillä voimiillaan kun käy soittamassa punkrockin rätkettä niin vähemmäsäkin on sellainen olo, että sohvan kutsu on ylittämätön. Soittamiseen tosin on taas löytynyt uutta puhtia ja tässähän ihan pyöräytettiin poikien kanssa ilmoille uusi kappale suoraan lennosta. Ajateltiin tehdä yksinkertainen punkrock-kappale. Nyt se on varmaan maailman ainoa punk-kappale jossa on 7 eri sointua. Sanatkin on yksinkertaiset mutta niinhän se on että sellainenhan on mieskin.

Ensi viikolla on muuten Roxetten keikka. Vaimo tossa yritti mielistellä ja esittää innostunutta. En mene halpaan, en mä mitään ala siivoamaan sen takia.

Hang cool

2011-10-26T08:46:00.000-07:00

Voi veljet että sitä odottaa jo viikonloppua. Edellinenkin oli niin onnistunut.

Höylis: Katos Untis tota typyä, eikös sun kannattais mennä panee sitä?
Untis: Jaa, olishan se aika kova juttu päästä puikottaa.
Höylis: Juu ja I-mies on sanonut et se on helvetin hyvä panee.
Untis: Mut eikös I-mies oo itte helvetin huono, mistä se sen sitten tietää?
Höylis: Kai se sen silti voi tietää.
Untis: No joo voi olla.
Höylis: Mä muuten tunnen sen, se on vielä helvetin mukava tyyppi.
Pönö: Ja sen faija on opettanut mut sorvaamaan.
Untis: No nyt on kovemman luokan meriittejä!

(Hetken kuluttua)

Höylis: Hei lyyli tuuks käymään täällä.
Lyyli: No moikka.
Höylis: Mietittiin et lähe panee Untiksen kanssa.
Lyyli: Voi vittu sun kanssas taas!
Lyylin kaveri: Kyllä ton miehen pitäisi itse pyytää.
Höylis: Hei Untis, nyt kun jää on murrettu niin voitko hoitaa homman.
Untis: ----

(Kiusallisen hiljaisuuden saattelemana Lyyli kavereineen poistuu)

Untis: Mä jäädyin.
Höylis: Ai jaa.

No parempaa onnea ensi kerralla. Elämä on muuten aika laiffia silloin kun suksi luistaa. Tarttee vaan voidella usein ettei luisto lopu.

Short corner

2011-10-21T03:24:00.000-07:00

Pitäisiköhän oikein googlailla miksi ihmiset harrastavatkaan eri asioita...

Alkaa meinaan harrastukset pikkuhiljaa tuntumaan työltä kun viikossa on vähintään 7:t harjoitukset ja parit pelit päälle. Lisäksi tietenkin parit nuorempien ja parit vanhempien junnujen treenit siihen vielä viikoittain kylkeen niin aletaan liikkumaan siinä viidentoista harjoitustunnin hujakoilla viikoittain. Siihen sitten pelit ja suunnittelut päälle.

On vähän polla jumissa.

Jaa niin ja mitä mä sitten teen kun mulla ei ole reenejä. No keskiviikkona kävin Kisahalilla katsomassa yhden pelin ja eilen katselin telkkarista yhden pelin. Niin ja tiistaina. Ja nyt mä pohdin että pitäisköhän lähteä lauantaina Nokialle katselemaan A-junnujen peliä. Vaihtoehtona olisi redt... mennä perheellisten kavereideni talkoisiin hommiin.

Voi voi.

Kohta Mopedbilarflick hermostuu muhun. Tai no joo...

Lähipubin Travolta

2011-10-20T04:24:00.000-07:00

Viikonlopun riennot vaativat nykyisin näköjään ainakin 4 päivää palauttelua. Mutta hei, kohtahan se on taas aika uuden viikonlopun.

Oli ihan helvetin kivaa kerääntyä porukalla soittelemaan rokkenroll-musiikkia ja juomaan kaljaa. Mulla on nykyisin kahdenlaisia kavereita; perheellisiä ja sinkkuja. Jotenkin me ollaan Mopoautotyötn kanssa luontevasti hengailtu näiden sinkkukavereiden kanssa viime aikoina.

Perheellisten kavereiden luona mä käyn juomassa kupin kaffetta, puhumassa 15minuuttia niitä näitä ja poistumalla kiireesti harrastusten pariin.

No joka tapauksessa, syystä tai toisesta mä viime viikonloppuna vedin pellin kiinni.

Sivistin myös itseäni elämään liittyvissä asioissa. Aikaisemmin tuli jo todettua, että ravintolaan kannattaa ehdottomasti lähteä ilman alushousuja ja jos kaipaa lisää sosiaalista toimintaa, niin ne kannattaa jättää narikkaan omalla lapullaan. Kanssakäymisen portsarin kanssa voi sitten myöhemmin maksimoida hukkaamalla molemmat narikkalaput. Lisäksi olisi hyvä muistaa, että jos nyt jostain syystä päätyy puistoon köyrimään niin puhelinta sinne ei kannata jättää. Mutta jos jättää niin kyllä sen sieltä löytää aamullakin.

Sinälläänhän tilanne ei ole vuosien varrella muuttunutmiksikään, sillä lakanoita meidän porukassa ei kukaan pääse pöllyttämään (erittäin vahvasti siirrytty aiheeseen heti kun on kerrottu että puistossa on tullut nussineeksi... toim.huom). Huolimatta räväkästä taktiikasta ne naiset jotenkin kummallisesti aina päätyvät muiden kainaloihin. Siitä muten juolahtikin mieleen. Kerran sain pesää baarista kun eräs kaverini heitti helvetin sujuvaa läppää naispuoleisten ihmisten keskuudessa ja mä vähän niinkuin sillä varjolla sitten polskin mukana. Naikkonen kovin silloin oli sitä mieltä että puolialkoholisoitunut ruuhkatukka on just cool mutta tosiassiassa varmaankin ko. nainen tyytyi meikäläiseen kun tämä eräs kaverini oli sen verran haluttua seuraa myös rotunaisten keskuudessa.

Erikoista porukkaa ollaan, varsinkin Untuvatakkimies jonka edesottamuksista lienee kiinnostuneita niin Urheilu- kuin Sosiaali ja terveysministeriöt. Sunnuntai-iltana tuli nimittäin todistetuksi, että hajun lisäksi väkevää oli myös peliesitys.

Maailma tarvitsee väriläiskiä, mitä sitten jos ne ovat oksennuksenruskeita.

Kamalaa paheksuntaa

2011-10-13T06:02:00.000-07:00

Tekisi mieli haukkua Aleksi Valavuorta mutten pysty tekemään sitä tarpeeksi pisteliäästi ja oivaltavasti.

Minä en pidä Aleksista ja Aleksi ei pidä minusta. Lisäksi henkilöön kohdistuva paskan puhuminen ei kuulu tapoihin..

Aleksi on markkinointi-ihmisiä eikä häntä siten kiinnosta hevon vittua mitä hänestä kirjoitetaan ja mihin mediaan, kunhan kirjoitetaan. Mutta luulisi nyt saatana itsekkin tajuavan, että jos jokaiseen tekemäänsä asiaan tarvitsee aina ensin vahvituksen lakimiehiltään, niin silloin omassa toiminnassa ollaan aika raikkaasti astumassa sallitulta alueelta harmaalle alueelle.

Toisaalta, jos ei koskaan ole valmis rikkomaan rajojaan niin ei myöskään koskaan saavuta mitään uutta. Siinä kait sitten insinöörin ja markkinoijan ero.

No enempää en kirjoita, jos vaikka Aleksi yllättäen googlaakin nimeään ja sen jälkeen tarkistaa kaikki osumat.

Läskissä on tulevaisuus

2011-10-12T10:47:00.001-07:00

Aloitin ensin kirjoittamalla "mulla on yksi pikkuruinen pulma", ja samalla hetkellä alitajuntani löi eteeni kuvan siitä. Kiva, en ole vanhentunut siis hetkeäkään vaan edelleen kaikki asiat liittyvät joko seksiin, ruokaan tai juhlimiseen.

No se mikä se mun pulma oikeasti on; Mä rakastan syömistä. Siis kertakaikkiaan rakastan. Elämän 3 ylivoimaisesti parasta asiaa on syöminen, nukkuminen ja nussiminen. On todella kaamea tilanne, että nyt kun mun aineenvaihduntani on noin eläkeläisen tasolla niin juuri silloin mulla olisi varaa syödä joka päivä viiden tähdän aamupala, lounas ja päivällinen.

Mä olen katsellut lihavia ihmisiä ja miettinyt että voisisinko mäkin olla sellainen. Silloin mä saisin tehdä sitä mistä tykkään välittämättä mistään muusta. Olisinko mä onnellisempi kun voisin joka päivä syödä mitä tykkään ja niin paljon kuin tykkään, vaikka sitten olisinkin nykyistä pulleampi. Mä olen myös huomannut viihtyväni isompien ihmisten seurassa, koska silloin mä vaikutan hoikalta. Sairasta saatana!

Mä en edes ole lihava, ainoastaan vatsakas. Todennäköisesti joku ylipainoinen ihminen on mulle vihainen näistä jutuista mutta mitäs mä siihen.

En mä tiedä, oikeasti mä haluaisin kyllä olla laiha ja huomatavasti pienemmällä ruokahalulla varustettu. Tänään mä olen syönyt 3(!) lämmintä ateriaa ja taas mun tekee mieli syödä. Olisi niin helppoa tarttua Reissumies pakettiin ja hotkasta siitä pari reissaria ensihätään. Maalaisjuustoa voisi laittaa kylkeen.

Ihan hirveä olo.

Huugibuugia

2011-10-10T00:03:00.000-07:00

Urheilujoukkueiden saunailloissa on usein kyse siitä, että kuka on eniten pelti kiinni, kuka on kovin kehumaan itseään ja kuka on eniten homo. Näin myös tällä kertaa. Allekirjoittautunut kunostautui ainakin humaltumissarjassa, kehumis- ja homoussarjojen valtikka pysyi tiukasti hallitsevan mestarin, Alimmaisten Jeff Strykerin hallussa.

Voisin väittää ihan pokkana, että baarista on muistikuvia alle minuutin ajalta, kotimatkasta alle 30sek ja kotoolta sen verran että taisin oksentaa.

Aamulla kävin jälleen kerran läpi tutut lausekkeet siitä kuinka seuraavaa kertaa ei tule ja jos tulee niin muistan pohjustaa iltaa nukkumalla riittävästi edellisenä yönä, muistan syödä riittävästi ennen juopottelua, muistan syödä myös juopottelun yhteydessä, muista juoda myös vettä ja muistan syödä myös juopottelun päätyttyä hyvissä ajoin. Lupasin itselleni myös käydä tämän listan läpi jälleen seuraavalla kerralla.

Saunailtoja on muuten mukavaa pitää silloin kun joukkue pelaa voittavalla tasolla.

Kuinka saada pillua baarista?

2011-10-03T23:57:00.000-07:00

Vaimoa hermostutti, olen kuulemma hankala. Oikeastaan se vaan piristi ilmapiiriä. Jotenkin heti kun asioita nostellaan pöydälle eikä vain lakaista maton alle niin meininki paranee.

Hyvä.

Tulin heti paremmalle tuulellekkin. Kuuntelin Roxettea, se auttaa aina.

Valittelin vaan vähän että mulla on hulinaa. Reenejä on niin paljon ettei vapaa-aikaa juuri jää. Mutta toisaalta, jos mulla ei olisi reenejä niin mä makaisin sohvalla, joisin yksin kaljaa viikot läpeensä ja vahvistaisin mainettani selibaattipiireissä.

Me muuten kävimme viikonloppuna myös ravintolassa. Ystäväni Untuvatakkimies on löytämässä sisäistä röyhkeyttään jonka tuli hukanneeksi 8 vuotta sitten yhteen suureen persereikään. Kaveri oli baarissa kommandona, joka on aina hyvä ratkaisu. Mä olen ihan varma, että jokainen mies on miettinyt että mitä ihmettä baarissa sitten sanoisi tytölle ensimmäiseksi. Miettikää nyt, onko mitään parempaa repliikkiä kuin "mulla ei ole alushousuja".

Salanimellä Henri esiintyvä ystäväni on jo pitkään suosinut eräänlaista do-or-die taktiikkaa. Joko päästään pukille tai sitten homma hajoaa heti alkuunsa. Ei mitään jutellaan kivasti 3 tuntia ja tarjotaan siinä sivussa satasella skumppaa vaan joko tai. Ja jos menet sanomaan tytölle olevasi liikkeellä ilman alushousuja, niin vaihtoehtoja ei juuri ole;

a) Tyttö pitää sinua aivan pölvästinä ja häipyy Mikko Peltosen (kuvitteellinen henkilö) kainaloon.
b) Tyttö pitää sinua ihanan pölvästinä ja lähtee aamulla ennen kuin heräät.

Nerokasta!

Jännityksellä jään myös odottamaan kuinka monta runkkaria eksyy lukemaan tämän tekstin googlattuaan otsikon mukaista tekstiä. Oletettavasti tosin heistä kukaan ei jaksanut lukea tänne asti. Hei vain runkkareille jotka jaksoivat ja voimia, en minäkään ikinä saanut, oli alushousut matkassa tai ei.

Spin move

2011-09-29T12:00:00.000-07:00

Söin helvetisti ananaksia ja vatta meni fjångalle. Nyt on ihmisen kurja olla mutta mieltä lämmittää ajatus siitä, että laihduttaahan se tämäkin.

Reeneissä meinasi mennä hermo. Tuli huudettua kovastikkin. Kapu meinasi, että olisin sanonut yhtä pelaajaa ääliöksi mutta olen kyllä melko varma etten sanonut. Huusin kylläkin, kiroilinkin varmasti. Eikä niinkään saisi tehdä. Jostain syystä mua risoo helvetisti pelaajat joilla fysiikka on kovassa hapessa mutta pelistä ei ole pienintäkään hajua. Silloin kun minä olin nuori niin hallilla asuttiin ja loppu aika katseltiin kotona videolta pallon peluuta. Siinä sai väkisinkin vaikutteita. Nyt nykyajan nuoret eivät tunnista edes pelaajia!

Mä olen viime aikoina miettinyt että onko musta valmentamaan. Hyppy pelaajasta valmentajaksi on kuitenkin aika suuri.

Mä kävin tuossa vähän aikaa sitten 12-vuotiaiden treeneissä vähän jeesaamassa. Oli pitkästä aikaa fiilis, että sai vaan ihan rennosti opettaa perusjuttuja. Ehkä se ihan nappuloiden valmentaminen sitten kuitenkin lopulta voisi olla se mun juttu.

Siunaa nyt taas sentään!

2011-09-29T01:03:00.000-07:00

Poimin netistä:

"Älykkyysosamäärä on yksi maailman yliarvostetuimpia ominaisuuksia. Luokitteluissa korostuvat kielellinen, matemaattis-looginen ja avaruudellisen hahmottamisen kyvyt."

Yliarvoostettua? Nuo ominaisuudet kuitenkin pitkälle määrittelevät sen kuinka terävästi ihmisen pää toimii. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka mukava, sosiaalinen jne. ihminen on. Kyrpiä ihmisiä on aivan jokaisessa yhteiskunta- ja älykkyysluokassa.

"Miksi älykkäät ihmiset menestyvät usein huonosti? He valittavat, ettei heill...ä ole ”kykyjä vastaavaa” työpaikkaa, puoliso ja kaverit ovat häipyneet: elämä on epistä."

Just, kivastihan se menee niin että ÄO>130=mulkku ja ÄO<100=helvetin mukava.

Se vain on raaka tosiasia, että jos henkilö on helvetin fiksu mutta täyskyrpä, niin hänellä on siitäkin huolimatta parempi mahdollisuus saavuttaa elämässään ainakin materiaalista menestystä, verrattuna tyhmään täyskyrpään. Se kuinka tärkeänä kukin pitää materiaalisen menestyksen saavuttamista on sitten eri asia.

Mä en ymmärrä miksi jotkut ihmiset joiden pää ei oikeasti oikein leikkaa, alkavat vaahdota tälläisistä asioista. Ei mun tarvitse olla katkera parille kaverilleni joilla kuula tosiaan futaa ja jotka siitä hyvästä ovat pistäneet asiansa sellaiseen malliin että kyllä kelpaa. Jos he olisivat täyskyrpiä niin he eivät olisi mun kavereita.

Ihminen joka katkeroituu toisen terävyydestä ja alkaa tekemään sen perusteella johtopäätöksiä toisen persoonasta on itse aivan täysi pelle. Ei ole muiden vika jos ei itsellä ole kavereita, eikä muutakaan menestystä ole siunaantunut.

Artikkeli tosin loppuu hyvään yyhteenvetoon:

"Tärkeintä ei ole se, mitä tiedät, vaan se, mitä teet sillä, mitä tiedät."

Syysangstille on aina sijaa

2011-09-27T03:58:00.000-07:00

Mulle tulee kerran vuodessa olo, että halusin vaan maata yksin sohvalla ja voida pahoin. Se olo tulee aina joka syksy.

Viime vuosina tilanne on mennyt niin, että olen maannut yksin sohvalla ja voinut pahoin niin kauan että kyllästyn siihen ja lähden ihmisten ilmoille. Mutta 2002-2007 ja tänä vuonna tuo ei tietystä jutusta riippuen oikein onnistu. Siispä nyt mä olen täysin leipääntynyt kaikkeen, huonolla tuulella ja varmasti helvetin huono asuinkumppani.

Ärsyttää. Pitäisikö mun siis aina tehdä suhteilusopimuksiini kaamosmasennuspykälä, joka mahdollistaisi määrittelemättömän mittaisen sohvalla makaamis ajanjakson? Vai pitäisikö mun mennä ja hankkiutua hoitoon? Viinaa olen koittanut juoda ja aikaisempina vuosina kävin myös kaukoidän matkoilla. Sitä vaihtoaehtoa ei nyt kehtaa kotona ehdottaa.

Syksy on vaan aivan persestä! Ja jos joku keksii ehdottaa, että nauttisin nyt näistä kauniista syysilmoista niin haistakoon paska. Ne ei kestä kauaa ja kohta on ihan helvetin kylmä.

PÖRH!

Syksyn sävelet

2011-09-23T04:36:00.000-07:00

Mä olen helvetin huono luopumaan mistään. Mä en heitä vanhoja vaatteita menemään, mä vain hukkaan ne lopulta jossain vaiheessa jonnekkin. Mä en ikinä osaa sanoa lopettavani jotakin asiaa, ne vain jossain vaiheessa loppuvat itsestään.

Mä en osannut ikinä päästää irti siitä mitä mulla oli ja siitä tunteesta miltä tuntui kun tiistaina klo 22.30 meni valmiiksi läämitetyn peiton alle nukkumaan. Mä rakensin siitä kuvasta sen tunteen miltä elämän piti tuntua. Halusin unohtaa siitä kuvasta kaiken huonon.

Mä tiedän, ei se mene niin.

Nyt kaikki on hyvin mutta ei kuitenkaan. Mua turhauttaa. Mä haluaisin huutaa mutta järki sanoo että kannattaa nyt vain olla hiljaa ettei mikään hajoa.

Siltikin mä haluaisin muistaa paremmin miten pahalta tuntui mennä yksin tiistai-iltana klo 23.45 nukkumaan ja pyöriä kylmässä sängyssä yksin saamatta unta. Mä en haluaisi unohtaa sitä tunnetta, sillä sen takia nyt on niin hyvä olla.

Ei saisi valittaa. Mä vaan olen huomannut että mun on kohta pakko luopua jostakin mistä en haluaisi luopua.

Nuoruudesta, ja se masentaa.

Syksy on paskin vuodenaika. En kerta kaikkiaan ymmärrä yhtäkään ihmistä joka diggaa syksystä. Syksystä on pisin aika kesään. Syksyllä ihminen on räytynyt ja kesällä onnellinen. Mä en tykkää olla räytynyt, se on ihan paskaa touhua.

Totuus muutettu

2011-09-18T22:33:00.000-07:00

Jännästi tulee sellainen aikaerorasitus vaikka luulisi ettei Liettuasta nyt mikään älytön matka ole. Onneksi saa pehmeän laskun arkeen kun heti huomenna pääsee jälleen Balttiaan matkakailemaan työmatkan merkeissä.

Kova.

Siis Reissuhan eteni niin kuin suunniteltiin:

9.9 Siirtyminen Vilnaan, kirjautuminen hotelliin ja nopeasti levolle valmistautumaan seuraavan päivän peleihin.

10.9 Virkeinä miehinä kannattamaan Suomi voittoon ja nautimaan kahdesta muusta ottelusta.

11.9 Aamulla hankimme hetken mielijohteesta liput päivän peleihin huokeaan hintaan. Kevyen illallisen jälkeen lähdimme ajoissa nukkumaan. Matkalla hotellille kohtasimme suuren idolimme Pero Anticin. Halasimme Peroa. Myös matkassa mukana ollut Grorgij Chekovs vakuutti herrasmiesmäisellä olemuksellaan.

12.9 Lahtelaisten ystäviemme kanssa vaihdoimme kuulumiset ennen Suomen peliä. Myöhemmin otimme Suomen tappion urheiluhengen mukaisesti ja seurasimme hyvillä mielin myös 2 seuraavaa ottelua, ennen kuin lähdimme valmistautumaan seuraavan päivän muuttoon. Illalla kävimme vielä ruokailemassa ja juttelemassa paikallisen väestön kanssa.

13.9 Viehättävä junamatka Vilnasta Kaunasiin. Majoittuimme heti keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan maalaistalotyyliseen hotelliin.

14.9 Hyvillä fiiliksillä ja runsaalla urheiluhengellä seuraamaan loistavia Espanja-Slovenia ja Liettua-Makedonia otteluita. Kaunasin ruokailumahdollisuudet häikäisivät ja järjestäjämaan pettymyksestä huolimatta seurueemme pysyi hyväntuulisena.

15.9 Vietimme välipäivää Kaunasin nähtyvyyksiä katsellen. Ihailimme kuinka nykyaika sekoittui hienosti vanhaan arkitehtuuriin omalla persoonalillisella tavallaan. Illalla hotellilla seurasimme vielä illan otteluita, sillä hotellin saumattomasti toiminut nettiyhteys yllätti meidät positiivisesti.

16.9 Vaihdoimme hotellia päästäksemme paremmin tutustumaan myös Kaunasin vanhaan kaupunkiin. Illan otteluissa seurueemme jäi toki hieman pettyneeksi. Olimme suuresti odottaneet Juan Carlos Navarron otteita mutta tällä kertaa jouduimme todistamaan hieman laimeampaa esitystä. Pelin jälkeen maistoimme myös kisaolutta jonka vahva ja aromirikas maku miellytti suuresti. Kävimme myös katselemassa hieman muiden joukkueiden faneja ennen kuin suuntasimme hotellille lepuuttamaan kävelystä rasittuneita jalkojamme.

17.9 Kävimme heti aamutuimaan maistamassa herkullisia pasta ja pitsa vaihtoehtoja. Päivän pelit säväyttivät erityisesti. Oli myös mukavaa rupatella hetki kotiväen kanssa puhelimessa.

18.9 Haikein mielin jätimme Kaunasin taaksemme ja lensimme ensiluokkaisella, eurooppalaisella vaihtoehdolla kotiin.

Here we come

2011-09-09T02:19:00.000-07:00

"Me ei koskaan tehdä mitään kivaa yhdessä"

"Me ei ikinä mennä mihinkään reissuun yhdessä"

"Aina sä vaan katselet jotain koripalloa"

"Sitten sä lähdet jonnekkin Liettuaan poikaporukassa"

Njaah, tämän täytyy olla elämäni paras päivä! Höylis on veri häpi!

013

2011-09-06T05:07:00.000-07:00

Mistä huomaa tulevansa vanhaksi? No siitä että viikonloppujen riennot ovat entistä tenhoavampia.

Höylis vaimoineen oli viikonloppuna rapujuhlissa. Juhlat olivat mainiot ja meininki oli menoisa. Sitä näemmä alkaa lähestymää ikää jossa juhlien jälkeistä olotilaa ei enää saa kuitattua yhdella iskenderkebab + lasten olut-yhdistelmällä. Muutenkin jos ihan vaaan rauhallisesti nauttii pullollisen koskenkorvaa, niin lopputuloksena saa aamuisin ihmetellä että missä on, miksi on ja miten ihmeessä on. Ei ole enää nuoruusaikoijen potkua Höyliksessä.

Ja sitten kun aina löytää itsensä kotoolta niin toeteaan huojentuneena että hyvä on.

Kaikkihan tietää mitä vanhoille äijille käy kun ne dokaa eturauhasvaivoineen liikaa. Mä vaan niin mielenkiinnolla odotan että kuka on meidän kaveriporukasta sitten se ensimmäinen vanha äijä.

Vielä en kuitenkaan aio olla vanha äijä. Mee kuiteskin lähdetään ihan poikaporukassa Liettuaan 9:ksi päiväksi. Mä kyllä noudattelen eurooppalaista juomakulttuuria mutta kun ei noista pojista aina tiedä.

Otetaan sille

2011-08-28T22:40:00.000-07:00

Mussa on jokin asetus mennyt vikaan. Mua on viime vuosina ärsyttänyt, jos ei nyt paljoa niin ainakin kohtalaisesti, jos nainen vetää pellin kiinni. Ounastelisin että kyseessä lienee oireyhtymä ajoilta jolloin nainen tosiaan veti pellin kiinni. Joka päivä ja aivan kiinni asti. Nyt sitten mua alkaa ärsyttämään viimeistään siinä kohtaa kun tarjolla on vaikkapa jokin paukku.

Plaah.

Ja kummallisinta tässä on mun mielestä se, että mustahan tämä kaikki on ihan hienoa siihen asti kunnes olen ajautunut suhteeseen. Esimerkiksi musta on helvetin hienoa että Tunnelmointityttö pystyy juomaan (ja usein juo) viinaa kuin merimiehet.

Kai mulla menee sitten niin saatanan hyvin että mä revin vitutuksen aiheita ihan mistä sattuu.

Tilanne on erityisen epämiellyttävä, sillä ei tässä nyt ole kuitenkaan kyse siitä etteikö meininki pysyisi meininkinä. Kaiken lisäksi pari kaveriani tietää tästä ja virnuilevat mulle jatkuvasti jos illan vieton yhteydessä pullo on kierroksella.

Emmää tiiä, kai se vaan on mentävä näin ja oltava sitä mieltä että kai se ärsyyntyminen siitä loppuu. Tai sitten me tapellaan muijan kanssa aina kun ollaan juovuksissa. Tai ei me kyllä edes olla tapeltu, mä vaan aina lähen painelemaan jos oikein humalaan tulen.

Tai menen hetkeksi puistoon nukkumaan (ammattimiehen ratkaisu).

Hei, pitkästä aikaa asia jonka johdosta saan syyllistettyä Paskaa! Hyvää synttäriä muuten vaan hänelle, vähän etukäteen. Kerran meinaan juhannuksena se sai 3:n päivän aikana juotua 4 siideriä väkipakolla alas. Silloin ajattelin että ei perkele tollasta takakireyttä jaksa tsiigailla (ja kuitenkin vielä rennosti jonkun 4 vuotta tsiigailin). No, Hilarious Hiiren tapauksessa meininki olikin sitten vähän letkeämpää ja nyt mä en sitten tiedä mikä on hyvä ja mikä ei.

Tai tiedän mutta jotenkin sekin menee yli hilseen. Ja sitten ärsyttää. Ärsyttävää.

We used to do just fine

2011-08-24T01:36:00.000-07:00

Sosiaalinen media on hieno keksintö. Siinä annetaan jokaiselle ihmiselle mahdollisuus tuoda itsensä esille sellaisten asioiden tiimoilta joiden kerrannaisvaikutuksia ei pysty hahmottamaan ilman huolellista valmistautumista. Jos edes silloinkaan.

Musta on niin siistiä lukea Facebookista kuinka ihmiset leikkivät talousasiantuntijoita ja pärisyttävät perkeleitään siitä kuinka ja miten ne päättäjät muka eivät taaskaan sitä ja tätä tajua.

Hassua miten ne kaikki tyhmimmät ihmiset aina pääsevätkin valtiovarainministeriöön.

Kaikista huvittavinta mun mielestä on se helvetin usein kuultu vaatimus, että Suomen pitäisi olla tukematta muita ja huolehtia omista eduistaan. Joku saattaisi ajatella, että EU:n hallitsematon romahtimen ei nyt välttämättä ole ihan Suomen etu mutta kai se sitten oikeasti onkin vain niin että kyllähän meillä täällä Suomessa on tässä ja nyt kaikki tarvittava ja rahaakin säästyisi ihan helvetisti ilman niitä kaikkia direktiivejä.

Oikeesti, internet on tehnyt maailmasta hölmömmän paikan. Ennen mielipidekirjoituksiaan sai julki valmistelemalla asiansa huolella, etsimällä perusteellisesti puoltavat faktat omille kannoilleen ja perustelemalla kantansa niin vakuuttavasti, että jokin lehti sen julkaisi.

Nyt riittää, että kirjautuu Blogger.com sivustolle, kirjoittaa mitä sylki näppäimistölle tuo ja painaa julkaise teksti.

Siistiä.

We're alright Jack

2011-08-23T08:59:00.001-07:00

En halua yleistää. Siksi sanonkin, että ainakin kaikki tuntemani naiset ovat ihan helvetin kummallisia. Mä tulin himaan ja katsoin jääkaappiin, että olisinko mä unohtanut sinne jotain, niin mitä vielä. Vaimo oli käynyt ostamassa jääkaapin täyteen. Jos oikein pinnistän niin se taisikin mainita asiasta ja sanoa että se ostin sinne safkaa, että mä varmasti pärjäisin nyt pari päivää itsekseni. Oli vielä ostanut sellaisia helposti duunattavia ruokia.

Justiinsa.

En kyllä valita, mähän tässä olen voittaja kun ei itse tarvitse kantaa huolta moisesta. Mutta silti. Aikamoiseen tilanteeseen olen itseni hankkinut, joku voisi todeta että ei kai sitä juuri paremmin edes voisi mennä. Mä voisin vastata, että ei niin.

Mikä siinä on, että jos mies juo liikaa viinaa, ajelehtii päämäärättömästi elämässään ja kerää vain risaisia kokemuksia, niin johan se sitten alkaa viehättämään naisia. Ai hitto kun tuota olisi osannut tehdä tarkoituksella. Riittää, että on raukka ja surkea mutta silti hymyilee kauniisti ja sympaattisen oloisena ressukkana.

Ja torvea tulee ovista ja ikkunoista.

Olen keksinyt (tadaa taas vaan) miksi kaikki muijat eivät kaikkoa paikalta nyt kun olen esiaviollisessa suhteessa. Eroa entiseen on se, että mä olen sympaattisempi koska mä en vonkaa. Oikeastaan mä haluan vain humaltua ja mörhistellä rauhassa. Jos joku tulee juttelemaan niin hymyilen ja olen hyvän tuulinen mutta lyylin pöksyihin pääseminen ei ole mielessä.

Kai siinä sitten näyttää säälittävältä mutta sympaattiselta juopolta, joka sitten naisen on pakko pelastaa. Jos sukupuoliroolit käännetään toisin päin niin ainakin itse en koe juurikaan viehättävänä naisia jotka ovat koko ajan aivan päädyt.

Musta on hienoa tuntea naisia jotka pystyvät juomaan viinaa kuin merimiehet mutta parasta siinä on se, että juomaan ei juoda mörköjen pois manailuun tai mustien pääivien tappamiseen.

Kaverini Untuvatakkimies se vasta kovanlainen tapaus onkin, sillä hän edustaa sinkkunakin sitä vähemmän seksuaalisista jutuista kiinnostunut mutta hyväkäytöksistä tyyppiä. Ja naisten silmiin hän sitten vaikuttaa sellaiselta lutuiselta reppanalta joka ei osaa pitää itsestään huolta. Tai että osaa mutta kaipaa vähän tukea.

Ja tukeahan piisaa. Cool.

Vähän muutakin kuin kansalaisuusluottamusta

2011-08-21T06:16:00.000-07:00

Eilen illalla kävin vaimon veljen ja vaimon siskon miehen kanssa saunomassa. Joimme epähuomiossa hirvilimua ja jotain single malttia. Sieltä en ehtinyt kotiutumaan kun pistäyduin myös päävalmentajalla kylässä. Kaadoin epähuomiossa lasin puoleen väliin asti kossua. Join niitä epähuomiossa kaksi kun oli niin pieni lasi. Ajauduin ravintolaan ja tulin voimakkaasti humalaan.

Valkovenäläiset on just nyt taas aika hyviä. Ne on mahalle parempia. Ja kaljaahan ei voi juoda juuri ollenkaan. Hirveä närästys tulleepi muuten. Jumalauta olis hienoa jos mulle olis nyt muuuten hienoa jos mulle olisi nyt puhjennut jokin laktoosi-intoleranssi. Siinä olis hienoa kiskoa valkovenäläisiä.

Aamulla oli muuten oloja.

Mä päätin jossain vaiheessa juovani viinaa ainoastaan hyvään fiilikseen. Juominen on siis ollut viime aikoina kohtalaisen helppoa, koska myötätuulta on piisannut. Mä oon aina ennen ajatellut ihmissuhteiden pilaavan hyvät raikulipoikaelämät. Noh, mun tilanteessa näyttää vahvasti siltä, että sekalaisten irtosuhteiden loppuminen on ainoa muuttunut asia.

Myös Ilari Heino (nimi muutettu) soitti mulle eilen. Ei sitäkään näytä tuore kihlautuminen juuri hidastavan. Mutta maailmassa onkin kahdenlaisia naisia. Niitä jotka ymmärtävät että mies on onnellisempi silloin kun saa olla sellainen kuin on ja niitä jotka eivät ymmärrä sitä. Miehiäkin on kahdenlaisia. Niitä jotka saavat olla omia itsejään ja niitä jotka eivät.

Ihan hyvä kai että ihmisellä on menoa ja meininkiä. Hyvää mieltä ja lapsellista intoa. Onneksi kohta alkaa taas koriskausi. On taas viikonloppuihin muutakin tekemistä kuin biletys.

Kävin muuten lääkärissä vähän näyttämässä jalkaa. Mietiskelin siellä että valitankohan mä nyt vaan turhasta. Onko mulla vaan pienempi kipukynnys kuin muilla. No muutaman tunnin päästä puhelin soi ja toisesta päästä kerrottiin, että mun nilkka on "aivan paskana". Jokin nivelrikko kuulemma. Jes, ei siis tarvitse edes harkita oman peliuran jatkoa mutta jossain vaiheessa mä saan puukosta.

Onneksi voi aina valmentaa.

Whispers in the dark

2011-08-17T10:04:00.001-07:00

Selailin vanhoja viestejä läpi Facebookista kun piti etsiä "päiväkirjaa".

Lueskelin sitten siinä sivussa vähän muitakin viestejä.

Käsittämätöntä miten voimakkaasti sitä tunsi silloin heti kun se kaikki vain oli ensin loppunut. Kun toinen oli vieressä niin kaikki oli vain hyvin. Mutta kun toinen sitten muutti Kuopioon niin enää mikään ei ollut hyvin ja oli vain ikävä.

Viestejä lukiessa muisti miltä se tuntui. Tuli surku.

Onneksi nyt on kaikki hyvin. Mitähän sinne toiselle planeetalle kuuluu?

Voi tipitii sentään

2011-08-16T21:53:00.000-07:00

Mä olin lauantaina ravintolassa juomassa viinaa. Kappas. Se on kai aika yleistä vielä nykyäänkin. Join kuitenkin kohtuudella, en esimerkiksi sammunut jalkakäytäville.

Nyt pääsi kuitenkin käymään se mitä olen tässä jo välillä vähän ihmetellyt että missä se viipyy. Eli mua yritettiin rennosti pokata matkaan. Nuorempana niin kai sattui useamminkin mutta nykyisin ulkonäkö on paras suoja sukupuolitauteja vastaan.

Tavallaan koko tilanne oli aika huvittava. Se tunnistaa jotenkin helpommin näin kun itse ei nyt sattuneista syistä ole halukas lähtemään lakanoita vaihtamaan. Ero siihen millaista on jutella puutteessa olevana tuollaisissa tilanteissa on aika radikaali ja kaipa sitä nyt sitten tulee niissä tilanteissa näytettyä sitten vähän enemmän sellaiselta särmikkäältä.

Eniten mua silti kummastuttaase miten erillailla ne sanotut sanat menevät naisen kalloon.

Mies sanoo: Kuule, mulla on vaimo himassa, että en mä kyllä lähde mihinkään sun kanssa.

Nainen kuulee: Kuule, sä saat yrittää nyt ihan tosissasi jos meinaat saada mut mukaasi.

Ja loppu tulema on se että mies onkin sitten niiiin vaikea ja niiiin ihana. Ja sitten kävellään puoli kaupunkia äijän perässä, ennen kuin lopulta uskotaan että ehkä se vaimon kylki kuitenkin vie voiton. Vääryyttä perkele!!1! Se ei oikeasti miesten kohdalla voi mennä noin. Jos nainen sanoo mulle olevansa varattu niin silloin todetan pelin olevan menetetty. Miksi helvetissä se naisilla menee juuri päin vastoin?

Meneekös se muuten myös niin, että naiset hanakkaammin kertovat olevansa varattuja siinä toivossa, että mies sen jälkeen antaisi huomiota vielä enemmän?

Emmä sitä, kyllähän musta on makeeta ajatella olevani naisten silmissä suuri seksisymboli mutta silti mua kummastuttaa miten sukupuolijakaumalla voi olla niin suuri merkitys tuossa miten tilannetta käsittelee.

Murheille stop

2011-08-12T03:12:00.000-07:00

Jos edellisen tekstin kommentista löytyvä vakio-sääntö pitää kutinsa niin tässä on kai alettava toivomaan, että mulle menisi nyt jokin asia sen verran päin vidukaa, että muut asiat tuntuisivat taas paremmilta.

No siinä eilen illalla funteerasin hetken, että mitäpäs jos näin todella kävisi. Esimerkiksi se, että työt loppuisivat tai keskustelusuhde kariutuisi toisi varmasti lisää jännitystä elämään mutta siinä hetken tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että emmä kyllä sellaisia murheita nyt kontolleni haluaisi.

Siitä tulikin mieleeni.

Sattuneesta syystä olemme tässä Mopoautotytön kanssa myös naureskelleet sitä kuinka ihmiset tuppaavat käyttämään toisiaan laastareina. Mietin siinä sitten vain, että pitääkö siitä olla tyytyväinen jos joku vetävä nuori ihminen haluaa käyttää sinua laastarina vai kenties juuri päin vastoin? Onko se sitten hienoa, että ensin olet jolle kulle pelkkää ilmaa mutta kun tämän muut viritelmät sitten kaatuvat, niin johan sitä aletaan taas muistelemaan.

Tai kyllähän mä tuohon osaan vastata. Kai se mullakin meni samalla tavoin kuin niillä nuorilla ja vetävillä ihmisillä. Onhan tuollainen itsetunnonpönkitysbylsiminen on kyllä aika tyhmää mutta mun mielestä tosin vielä tyhmempää on jossei tunnista toisen sellaista harrastavan.

No eipä siitä kovin kauaa ole (oho, no onhan siitä nyt jo yli 1,5 vuotta) kun mäkin olin kivasti siinä tilanteessa, että mullakin otsassa luki Salvequick. Ja oman aikansa se vaan otti että senkin kehtasi itselleen tunnustaa. Sitä vain typerästi toivoi että totuus ei ole se miltä se näytää. Paskoja aikoja, paskaa seksiä.

Kaikkein hölmöimpiä tosin kai lienevät ne jotka eivät ymmärrä, ettei onnellisessa keskustelusuhteessa elävä mies henkilö ole ihan oikea henkilö laastarointipuuhiin.

Enkä välitä siitä että tuulet mua viskovat

2011-08-10T03:38:00.000-07:00

Mä oon heikoilla.

Viime perjantaina tuntui ettei mikään voisi enää olla paremmin. Samalla sitä tiesi että kohta varmaan kaikki menee päin vittua, koska eihän tuollainen voi jatkua.

Tänään puhelin alkoi soimaan. "Tää keskus blaa blaa"... "Nää ohjaukset blaa blaa"... "Tää pumppaamo blaa blaa"...

Mahaa möyräsi ja kulho oli kumoutua. Ei näin.

Noh, oikeasti kaikki jutut hoitui sekunnissa, kunhan vaan katsoi eteensä ettei kompastunut.

Miten voi ihmisellä olla stressi siitä kun kaikki vaan menee niin mallikkaasti?

K & Q, samaa maata

2011-08-08T00:37:00.001-07:00

Elämän suuria mysteerejä;

4 lonkeroa, 2dl hunajarommia, 2 irkkukahvia ja valtava kanuuna.
6 lonkeroa, 2 tuopillista sangriaa, 5dl jeggua, 2 valkovenäläistä ja ei kanuunaa.

Mitä vittua! Ja hei, mun juomisestahan on tullut kohtuullista!

Perjantaina oli kliffaa. Kävimme tunnelmoimassa biisejä, jotka mun mielestä on rokkibiisejä mutta joita toisten mielestä olisi pitänyt tunnelmoida vielä enemmän. Vaihtelua, se virkistää. Lisäksi basson soittaminen verrattuna vaikkapa kitaran soittamiseen on sen verran iisiä, että se mahdollisti juopottelun soittamisen lomassa. Empä olekkaan pitkiin aikoihin, jos koskaan, opetellut soittamaan mitään herkistelykappaleita. Kai se sit pitäisi.

Mä niin nään itseni sohvalla raapimassa päätäni ja miettimässä, että miten vitussa toi Cmaj7 Dsus4 F6add9 Em/G# sointukulku oikein soitetaankaan.

Lauantaina oli kanssa kliffaa. Fiilistelimme sitä, että parisuhteet eivät ole perseestä. Lisäksi on pakko myöntää, että vaikka Espanialainen kulttuuri saattaa välinpitämättömyydessään välillä olla ahterista, niin sikäläinen juoma- ja ruokakulttuuri on kaikkea muuta. Lisäksi karskin Teiniblogistin silmä kulma kostui siitä onnellisuudesta joka kahden ihmisen muodostamassa liitossa vallitsee. Myös Teiniblogistin kurkku pääsi kostumaan, kiitos erinomaisesti sujuneen ruoka- ja juomakulttuurin.

On kai olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat ihan fiilikissä siitä kun kaikki menee putkeen. Ja niitä, jotka pelkäävät että kohta se putki loppuu. Teiniblogisti ei ehdi nyt pelkäämään, sillä muuten käy niin että loppuu lehdet puusta.

Ei taidolla vaan tuurilla

2011-08-03T05:27:00.000-07:00

Voi vehnä, Keskisen Vesa on oikeesti kovempi jätkä kuin muut yhteensä. 108 orgasmia illassa.. Joo..

Miten se aina menee niin, että Hymyssä, Seiskassa ja muissa vastaavissa lehdissä useahkosti pärstäänsä ulkoiluttavat kaverit saavat sitten suoritetuksi myös ne kaikkein kovimmat jutut?

Se on meinaan semmonen peli että nyt musta tuntuu että Vesa huijaa.

Mahtaa oikeasti olla hauskaa noita juttuja tehdessä. Kai ne porukalla istuu naureskelemassa ja keksimässä tarinoita seuraavan viikon aviisiin.

Vittu kun enää ei voi edes sääliä itseään!

2011-07-28T13:18:00.000-07:00

Lueskelin vanhoja tekstejäni. Hämmentävää miten erillaiselta musta nyt tuntuu, vajaa vuosi tapahtunutta myöhemmin. Mä olen melko varma, että tuollakin hetkellä mä ihan vähän uskoin siihen että tilanne voi muuttua mutta kyllä tuossa on suossa oltu.

Mä olen nyt pari yötä nukkunut itsekseni. Ja jumalauta mä olen pyörinyt sängyssä. Ei tullut uni ei. Ja jokainen mun kanssani 2008-2010 nukkunut tietää kuinka hankalaa mun on nukkua kenenkään kanssa. Aina piti opetella uudestaan ja uudestaan. Ja nyt kun mä taas olen oppinut niin sitten ei taas osaakkaan nukkua yksin.

Kyllä on ihmisen elämä niin helvetin vaikeaa.

Oli jotenkin pöljää, että ne kerrat sekavina aikoina kun sai huijattua jonkun läskin sänkyynsä (hei sinä tyttö joka olet ko. ajan jaksona ollut sängyssäni, tämä ei tarkoita juuri sinua, sinä olit juuri se poikkeus), niin sitten mä en saanut nukuttua. Paitsi jos olin tappokännissä. Usein mä kyllä olin.

Mulla on nykyisin niin pienet murheet että oikein vituttaa. Nykyisin juopottelureissuillakin mä vaan juon sivistyneesti pari lasia viiniä, toivotan kaikille hyvät yöt ja suuntaan tilaamaan tuplahampurilaisen tupla-ananaksella.

Voi olla että mulla on ny helpompi olla mutta hitto että multa irtosi parempaa tekstiä kun mulla oli heikompaa hetkeä. Silloin taisi vielä olla lukijoitakin.

Ihan päin helvettiä

2011-07-26T10:35:00.000-07:00

Sohva-aikaa, jeij!!

Viikonloppu jatkui jollakin muotoa vielä eilisenkin. Toisaalta on ihan kivaa huomata ettei väsy ole iskenyt setään ihan täydellä voimalla ja intoa intoiluun näyttää yhä löytyvän.

Toisaalta.. Voi hyvänen aika!

Viime aikoina on juotu paljon viinaa. Purtu lasin reunaa ja huudahdettu hö! Oli siistiä saada perjantaina klo 23.30 naapureilta valitusta kahden kitaran ja kolmen hoilaajan aiheuttamasta metelistä.

Maanantaifutiksen jälkeen piti taas käydä terdellä yksillä. Lopputuloksena 3 olutta terdellä, yksi viski, 2 Guinessia Mollyssä, 2 olutta, 1 maito ja 2 lonkeroa karaokebaarissa. Jep, ihme ettei I-mies uskalla tulla messiin. Se on aikuinen mies.

Ja sitten mietittiin, että mihin se sekava-aika on mennyt kun niin usein on Rapula E-duurissa.

Lauantain Beach Paryssä hokailin, että mä en oikein jaksa kuunnella kysymyksiä omasta elämästäni. Tai en ainakaan neuvontaa. Kai mä sitten olen sen verran umpikulli narsistijätkä, että toisten mielipiteet mun elämästä vituttavat.

Mutta kun mä olen jopa keksinyt miksi mua vituttaa nykyisin niin usein.

Silloin kun aallonpohja oli syvinmillään niin mä aina unelmoin siitä millaista olisi sitten kun kaikki asiat on mallillaan. Mulla ei ikinä ollut mitään älyttömiä unelmia, unelmoin ihan normaalista arjesta missä asiat pelittävät. Ja nyt mun asiat ovat niin. Mun elämässä ei mikään ole huonosti ja se vituttaa mua.

Mistä mä nyt unelmoisin?

Em-C-G-D

2011-07-20T11:40:00.000-07:00

Töissä kesätyötypy alkoi intoilemaan kuinka vapautunut olo sillä on, kun on uori eikä tarvitse murehtia elämän oikeista asioista. Kaiken lisäksi sen faija sponssaa sitä siihen malliin, että se voi rauhassa harrastaa ihan mitä sitä huvittaa.

Mua vitutti kuunnella.

Jaahas, Teiniblogistista on tullut siis elähtänyt. Joka päivä mielessä alkaa pyöriä samoja asioita samassa järjestyksessä.

1) Helvetti kun nyt pääsisi sohvalle rauhassa köllimään
2) Jotain iisiä safkaa pitäisi kyllä hoitaa
3) Tulispa telkasta jotain urheilua

Ja sitten ei aikaakaan kun Teiniblogisti vetelee goisaa onnellisena ja seuraavana päivänä sama rumba alkaa alusta. Mä olen huomannut, että sohvasta on muodostunut mun elämän suurin rakkaus. Sori kaikki naiset mutta jos yirtätte tulla mun ja sohvan väliin, niin mulla menee naama fjongalle.

Elähtäminen näkyy myös siinä että mä olen nykyisin yhä tiiviimmin päiväkännien kannattaja. Jos kuitenkin yritän pysyä nuorten hurjapäiden kintereillä, niin eipä aikaakaan kun huijaan itseni uskomaan, ettei tällä ravintolaillalla ole enää mitään tarjottavaa ja poistun kotiin nukkumaan.

Pitäisi varmaan tehdä lapsia, mennä naimisiin ja rakentaa omakotitalo.

Mutta..

a) Mulle ei varmaan ikinä tule kunnon vauvakuumetta
b) Entä jos tuleva vaimo onkin tuleva ex-vaimo?
c) Kreikka, Porttugali, Irlanti, Italia, Espania... Ei vittu hei!

Mut on tuomittu tuhoon! Miksi ihmisen pitää vanheta? Ja hei, mä pelkään että jos mä en kohta saa täytettyä noita kolmea kohtaa kohdalleen niin mun ainoaksi mahdollisuudeksi jää hengailla Pässin terassilla ainoastaan nahkaliivi ylävartaloni peittona.

Juu, kuinka pelleltä mä silloin näyttäisin.

Eniten vituttaa kun luulee ymmärtävänsä

2011-07-09T03:28:00.000-07:00

Jo nyt on juttua sanottavaksi asti tänään... MAT:llä on kanuuna. Mulla on sohva, läppäri, maha ja 21st Century Brakedown. Aww, masturbation never lost its fun..

Mietiskelin nyt siis myös naisen kaatamista. Tai siis lähinnä niitä tapahtumia jotka siihen lopulta johtavat. Koko juttu on musta täysin paradoksaalinen.

Kategoria 1: Nainen joka on sitä mieltä, että mies joka yrittää iskeä naisen on ahterista. n. 45%

Kategoria 2: Nainen joka odottaa että mies iskisi. n.45%

Kategoria 3: Nainen joka makaa kaikkien mahdollisten miesten kanssa, tavasta ja paikasta riippumatta. n.10%

Kategoria 4: Mies joka ei iske vaan toivoo naisen iskevän. n.50%

Kategoria 5: Mies joka iskee vain kaegoria 1:n naisia. n.49%

Kategoria 6: Panomies joka panee ihan kaikkia naisia tavasta ja paikasta riippumatta. n.1%

Äskeisen sisäistäminen auttaa ymmärtämään miksi suomalaiset tapaavat vain jurrissa. Silloin kun ei muisteta mihin kategoriaan kuulutaan. Ja koska jurrissa arvostelukyky on just huippuluokkaa niin daa, avioerotilastot.

Tai sen että miehet käyvät Thaimaassa ja naiset Alanyassa... Parin kuukauden välein..

Tähän muuten oikeasti kaipaisi jotain nais näkökulmaa. Vastaväitteitä.

Mä olen ihan varma ettei tälläisiä murheita ole missään muualla. Vain suomalaiset voivat olla niin umpiluista kansaa, että 80% kansasta toivoo saavansa enemmän seksiä... Eniten vituttaa hokata nämä asiat ja silti olla ihan samanlainen puupää sen hokaamisen jälkeenkin.

And the rage is all gone

2011-07-09T03:15:00.000-07:00

Untuvatakkimiehestä tuli sinkku pitkän suhteen jäljiltä. Tästä riemastuneena jengi oli antamassa neuvoja kaverille.

Itsekkin kovaan ääneen annoin neuvoja, että "kaadat sitten sen verran aitaa ettei tarvitse vanhempana ihmetellä".

Just.

Olen liian helpolla tyytynyt olemaan tuota mieltä, ihan vain siksi että olen itse elänyt kutakuinkin sen mukaisesti. On liian helppoa olla aina oikeasssa.

Entä jos olisikin parempi olla vain yhden ihmisen kanssa. Voi toki olla että silloin helposti miettisi että millaista olisi olla jonkun toisen kanssa mutta olisiko se kuitenkin parempi kuin se, että tietää millaista on olla jonkun toisen kanssa. Jos on kaatanut aitaa, niin aika monessa niissä jutuissa on jotain hyviäkin hommia. Entäs jos sen oman kumppanin kanssa jokin juttu loistaa poissa olollaan; Onko sitten kivaa kun tietää, että Pirkon kanssahan se muuten oli aika jeba jees.

Tässä kohtaa, ennen kuin nimimerkki "A" pääsee kommentoimaan, tosin huomautan että on tärkeää ymmärtää mikä oli ennen ja mikä on nyt. Ja ettei kaikki mausteet sovi samaan ruokaan.

Tämänkin päätelmän jälkeen mä tosin olen sitä mieltä, että mun oli parempi kaataa aitaa. Mä olen kuitenkin utelias.

Ja toivottavasti kaverikin nyt painaa menemään. Jos ei muun takia niin siksi, että ne tarinat ovat sen arvoisia. Tänään juon viinaa Heil Jylgstrongin ja Untuvatakkimiehen kanssa. Naisiin emme sekaannu.

Hyvä.

Sex will heal

2011-07-09T02:31:00.001-07:00

Mun tarvitsee varmaankin kehitellä itselleni uusi harrastus; junttien bongaaminen. En ole selvästikkään tajunnut sen syvintä olemusta. Ehkä mä olen vain wannabe-juntti.

Kävin eilen ravintollassa piipahtamassa kuskin ominaisuudessa koska MAT oli pelti kiinni. Siinä samalla sitten yritin bongailla näkyisikö Karjalan lippiksiä tai Popedan paitoja. No ei mutta joitakin junttiuden piirteitä tunnistin. En olekkaan kiinnittänyt huomiota, että jotkut miehet todella käpälöivät suorilta kaikkia naisia, ehdottelevat koko ajan ja haastavat riitä suurin piirtein kaikkien kanssa.

Musta Popedalla on mainioita kappaleita ja Karjalakin on ihan juotavaa. On typerää, että joudun diggailemaan niitä salaa, jos vaihtoehtona on se, että joku härmäläinen perusjuntti sitten mukamas tunnistaa kaltaisensa ja tulee lyömää allekirjoittaneen kyselemättä katuun.

Eli jos mä haluan tunnustaa olevani mieltynyt kuuntelemaan kännissä Popedaa, niin samalla tulen sitten lynkkaamaan mahdollisuuteni näyttää yhteiskuntaan sopivalta ihmiseltä. Törkeää!!! Ilmankos on välillä ollut helvetin hankalaa saada pesää!

Mutta minkä helvetti mä voin sille jos mä en tiedä viineistä mitään, jatsi on paskaa ja uunimakkara on helvetin hyvää?

Mä en ole myöskään ikinä osannut iskeä naista. Ja koska oppijana olen lähinnä analyyttisen ja toteuttajan sekoitus, niin en ole edes yrittänyt. Mä siis en ole koskaan suorilta lähtenyt käymään käsiksi tai ehdotellut käyntiä luonani. Mä olen kai usein ollut sitten se cream of the crap.

Imankos mä en edes halua muistaa puoliakaan kaadoistani.

Mä en ole kuin raivoisasti kaatoja kyttäävä Luottomies, joka muuten oli syyllistynyt erikoiseen tapahtumaan. Kaveri oli tuppautunut jonkun lyyli mukaan jatkoille. No kämpillä tämä lyyli oli sitten kiskonut päälleen kumisen puvun ja Credit Man oli sitten perse paljaana ottanut vastaan ruoskintaa. Kerroin sitten töissä parille vetävälle parikymppiselle kesätyöntekijä typylle, että CM oli käynyt kumipukuisen naisen ruoskittavana omena suussa, niin johan CD oli karheena.

Vuorokauden murjottamisen jälkeen se valitti etten saisi aina liioitella. Sillä ei kuulemma ollut omenaa suussa. Typyjen ilme oli muuten mainio. Nyt CD:n ja mun pallot on niiden typyjen osalta lyöty pitkälle metsään.

Ja lopuksi te joiden mielestä Popeda on yhtä kuin Kaasua, Kuuma Kesä, Kersantti Karoliina tai Tahdotko Mut Tosiaan, niin suosittelen ettette edes ikinä mainitse Popedaa missään. Te ette vain tiedä.

Tänään ei tartte olla onneton

2011-07-03T05:02:00.000-07:00

Yhdessä vaiheessa mä funteerasin, että miehet jotka eivät kasva aikuisiksi, käyvät kesäisin istuskelemassa joka päivä terassilla pelkkä nahkaliivi ylävartalonsa suojana. Satoi tai paistoi.

Sitten mä funteerasin, että naiset on olemassa sitä varten että he sitten parisuhteessa saavat rajoittaa miehen elämää.

Mä en ymmärrä sitä enää. Olen tässä nyt tsiigaillut ympärilleni ja on oikein pistänyt silmään kuinka osa miehistä ei saa tehdä sitä eikä ainakaan tätä. Musta tuollainen sääntöjen luominen on perpedoksesta. Mä en halua tuntea olevani rajoitettu jonkun muun toimesta tipan tippaa. Kyllä mä tunnen vastuuni ja rajani ihan itsekken, ilman että joku naisihminen alkaisi määräilemään niiden linjojen paikkoja.

Joo, musta on ihan ok että nainen kertoo mulle, että nyt on kuule sen verran kehno t-paita, että jos nyt laitettaisiin joku toinen. Sellainen kyllä menee, mutta mikä ihme siinä on että niin monessa suhteessa nainen sanoo sanottavat ja mies kuuntelee mitä naisella on sanottavaa.

Mä oon siis viime aikoina ollut lähinnä kummissani koko ajan, että "häh, miten niin se on muka ihan ok, että mä lähden poikien kanssa Helsinkiin". Oikeesti, noin se pitää ollakkin. Kyllä mä tiedän itsekkin jos on jotain oikeasti tärkeää. Ja jos mä vain mieleistelläkseni tekisin jotain, niin onko se sitten parempi että tekisin jotain vasten tahtoani?

Vai onko se oikeasti niin, että nykyajan yhteiskunnassa tasa-arvo on enää pelkkä muisto ja nämä nykyiset rautamamsterit saavat kasvatettua pojistaan niin suuria vässyköitä, että ainoa tapa selvitä arjesta on sitten löytää joku rautamamsteri hoivaamaan? Oikeesti, onko se "ehjä perhe" lopulta sen arvoinen, että kun tulet vaikkapa joukkueen joulujuhlaan, niin vaimosi kieltää sinua puhumasta ja jos yrität, niin saat vain vaimoltasi helvetinmoisen tiuskaisun pysyä hiljaa?

Ei hitto, nyt ei katella enää enempää toisiin pöytiin.

Is there another world they plan to find?

2011-06-30T08:13:00.000-07:00

Kuuntelin pitkästä aikaa 21st Century Breakdownia. Ne pienet ja hellät hetket toki jätin väliin. Jäin kuitenkin miettimään, että mitä tarkoittaa kun ihmiset puhuvat että jostain asiasta pääsee yli. Mitä se ylipääseminen on?

Eikö mulle vain käy niin? Onko muut parempia?

Funtsailu yksikseen yhdistettynä ajan henkeä kuvastavaan musiikkiin sai mussa aikaan reaktion, jossa mua kivesti että kaikki meni ja päättyi niin kuin päättyi. Enkö mä nyt siis ole päässyt yli siitä kaikesta? Vai oliko se vain jokin pieni flashback, jossa mä muistelinkin vain niitä itse fiiliksiä ennemmin kuin sitä itse tapahtumaa johon fiilikset liittyvät?

Ehkä niin, eivätkä ne fiilikset mua joka päivä varjosta.

Mä olen katsellut vierestä kuinka ihmiset hehkuttavat kokevansa nyt uutta onnea ja olevansa nyt sitä ja tätä ja blaablaablaa. Mulla olisi nyt varmaankin täysi syy puhkua samanlaista riemua mutta en mä jotenkaan vaan tee niin. Mä en pysty fiilistymään onnellisuudesta niin paljoa kuin onnettomana olemisesta.

Siihen hyvään fiilikseen jotenkin tottuu helpommin kuin huonoon. Ehkä siis on ihan hyvä että on tullut tallailtua niitä sivukujiakin.

Hyvin meneminen on kai jotenkin se oletusarvoinen olotila, ei siitä tarvitse riehaantua. Sen sijaan jos mulla menee kehnosti niin mä märehdin ja pärehdin, vatvon ja kääntelen, tunnen jokaisen pienenkin tunteen, juon siinä sivussa sitten hillittömästi ja holtittomasti viinaa.

Jos mulle on varattu joka päivälle päähäni ainakin yksi negatiivinen kysymys niin ehkä se sitten tänään on; miksi helvetissä mä tunnen voimakkaammin silloin kun se tunne on perseestä?

Nihkeesti lähtee angsti tässä iässä

2011-06-27T05:46:00.000-07:00

Tuli tässä mieleen kun lueskelin erästä naishenkilön kirjoittamaa blogia, että voikohan ammatin perusteella määritellä persoonaa?

Tai siis sellaisen pienen yksityiskohdan siitä.

Ja tietenkin mä parin tunnin lueskelun jälkeen tunnen henkilön ihan helvetin hyvin mutta jotenkin mulle tulee olo, että jos mies menee baariin Karjalan lippis päässä ja Popedan t-paita päällä, niin johan ravintolan naishenkilökunta alkaa katselemaan kieroon ja toivomaan, että tiskille ilmaantuisi nyt edes pari muuta asiakasta, että voisi sivuuttaa ko. hepun.

Muuten diggailin kyllä kovasti ko. blogista mutta vilpitön keskisormen heilautus junttiutta vierastaville ihmisille.

Kokemukseni tämä rasismi koskee vain 23-28-vuotiaita naisia. Vanhemmilla on jokin erillainen kasvatus tai jotain. Ehkä heitä on 80-luvulla pantu Fiat Mirafiorion takapenkillä Twisted Sisterin soidessa taustalla. Nuorempien kanssa mä en ole enää kyennyt muodostamaan minkäänlaista kontaktia.

Mikä siinä on? Miksi on tärkeää juoda ne kännit jollain hienommalla brenkulla? Miksi ei ole hyväksyttävää juoda ihan just sitä mitä paskaa Suomi Viinaa nyt kotoolta sattuu löytymäänkään? Hilarious Hiiri oli myös aina sitä mieltä, että meikäläiselle napsahtaa kalossia jos hommaan Crocsit. Näin vähän yli parin vuoden jälkeen voisi muuten olla oiva paikka viettää eräänlaista Haista vittu mielipiteinesi-päivää ja juoda rehelliset perskännit halvimmalla 32-40% litkulla mitä Alkosta löytyy. Haukuttaisi niitä ihmisiä joilla on meistä mielipiteitä.

Oikeestaan ois helvetin hauskaa tehdä se Heil Jylgstrongin ja Jarack Ibaman kanssa. Ai mut joo, Heil meni töihin ja Jarack naimisiin. Mä meen pelaa futista.

Sanomattakin on selvää

2011-06-27T02:39:00.000-07:00

Jännästi tuollainen viikonkin rupeama poikkavassa ympäristössä saa näkemää asioita uudessa valossa. Muutaman päivän kestänyt valmentajakoulutus Vierumäellä oli hyvä juttu. Koulutuksellisesta näkökulmasta juu varmasti mutta aivan parasta antia oli se lukurinki klo 21.30-00.30 jokaisena iltana.

Ymmärsin että joskus on ihan parasta kulkea verkkareissa ja Reinoissa, pitää kauhtunutta lippistä, juoda joka ilta muutama kalja, haista semisti hielle, kiroilla helvetisti ja diggailla Kummelia ja Popedaa. Oikeesti, välillä on vaan niin hyvä olla ihan Reino! Mitä vitun väliä sillä on mitä muut siitä miettivät. Välillä vaan ei halua välittää yhtään. Ja yksikään illan vietto ei ole niin hyvä etteikö sitä pystyisi vielä buustaamaan Tampereen murteella.

Siksi toiseksi, mä oisin kerran halunnut alkaa seukkaa Tamperelaisen tytön kanssa. Mut se olikin oikeesti Kangasalalta.

No juu. Sit mä tajusin myös että oli täysin oikeutettua mököttää 3 viikkoa siitä, että Mopoautotyttö sanoi mua Sepi Kumpulaiseksi. Mitä vittua sitä sellaista mennään laukomaan?!?!? Oltuani pari viikkoa ilman kuusikielistä tajusin, että musta on ihan vitun sama oonko 28-vuotias vai en mutta mä haluan silti edelleen rämistellä menemään pölhöjä rok-ralleja. Sepi Kumpulainen ei soita rok-ralleja.

Siksi kolmanneksi, tuossahan juuri hienosti osoitamme kulttuurista moni-ilmeisyyttä ja kunnioitusta aikuistumista vastustavia miehiä kohtaan.

Mä oon tosin miettinyt, että kuinkakohan paljon sitä kehtaa möykätä niistä samoista aiheista? Viinasta, meiningistä, seksistä (yksin tai kaksin), kommunismista... Tai sitten Martti Syrjäilystä, siitä olemisen vaikeudesta kun kukaan ei suostu olemaan edes hetken aikaa hän. Pöh. Ei kai sillä niin väliä. Siksi toiseksi musta tuo seuraavassa videossa ilmoille pörisevä kappale on oikeinkin mainio.

Ihan kivaa

2011-06-13T11:22:00.000-07:00

Jahas, aika on taas lentänyt. Jotenkin se vaan salakavalasti menee niin, että jos ei hetkeäkään ole yksin niin ei tule ajatelleeksi yhtään mitään. Ja kun ei ajattele niin ei tule kirjoittaneeksi. En mä kuitenkaan ilmeisesti täysin ole eläköitynyt, sillä näin kesän korvalla sitähän on tullut istuttua kapakissa ihan entiseen malliin.

Mietiskelin viime viikonloppuna, että miksi on niin hauskaa muistella menneitä kohelluksia. Tosi asia lienee ettei vuosi sitten elämän sapluuna ollut ihan kohdillaan. Tottakai sitä riehui ja bailasi, ei ollut mitään muutakaan. Nyt noita tarinoita muistelee ja ne tuntuvat nyt maailman siisteimmiltä jutuilta, vaikka silloin oli pohjimmiltaan ihan karsea olla.

Nykyinen elämä tuntuu toisinaan tylsältä. Musta tuntuu sen johtuvan siitä, että nyt ne ääripäät eivät ole niin kaukana toisistaan. Kiva on varmaan edelleen ihan yhtä kivaa mutta schaiba ei ole edes sinne päin. On kivaa herätä aamulla todeten, että kankkunen on nyt se murheista suurin ja että sekin on kohta ohi. Siitä syystä sitten kiva ei tunnukkaan niin kivalta.

Onko tämä sitten sitä tyytymistä? Tyydytään siihen, että kiva on ihan kivaa ja tyhmä on vaan väliaikaista pöljää.

Vai onko tämä sitten se syy miksi niin moni hölmöilee elämänsä? Eikö se ollutkaan niin, että hölmöilemään lähdetään siksi että asiat kotona ovat huonosti. En ollutkaan koskaan tullut ajatelleeksi, että hyvä olo saattaa ajoittain olla jopa paljon pahempi juttu kuin huono olo. Se hyvä olohan saattaa romuttaa kaiken. Miten muka parisuhteessa puhutaan ongelmista jos niitä ei ole?

Mutta mitä hittoa sillekkin sitten voi tehdä? Varsinkaan jos ei ole tappelemaan taipuvainen ihminen sitten lainkaan.

Perunarock 2011

2011-06-09T07:43:00.001-07:00

"Lauantai-ilta ja lämmin kevätsää, ja se fiilis meinas käsiin räjähtää".

Ihan helvetin mukavaa oli! Korpikuusenkyynel oli jälleen kerran "ruokapöydän" parhaimmistoa ja muutenkin tarjoilu enemmän kuin kohdallaan. Siellä siis oltiin herättämässä myötähäpeää ja jutuista päätellen varsin onnistuneesti. Mikä ihme siinä on, että ihmiset tykkäävät kun toiset nolaavat itseään?

Artistikattaus oli tänä vuonna kyllä mainio. Honey Hellrraiser on tiukistunut sitten viime näkemän ja meno on kyllä kohdillaan. Ja helvetin hyvät taustaköörit, niistä tälläinen ikuinen pop-laulujen ystävä diggaa. Myös Klamydialta kovasti vaikutteita ottanut Kadonneet (katsokaa Youtubesta, mainiota kamaa) oli helvetin hyvä. Laulaja tosin oli tainnut riekkua äänensä edellisenä iltana aivan kappaleiksi. Itse päihdyin kovasti keikan aikana. Tykkäsin.

Oma veto oli taas.. No just sellainen. Jälkeenpäin oon funtsaillu, että jos me ollaan ja vedetty 14 biisiä ja jengi (eli tapahtuman järjestäjä, ainoa jolla on merkitystä) vaatii lisää, niin miksi vitussa me ei soitettu? Oihan niitä ollu kun olis vaan muistanut niiden olemassa olon.

On muuten erikoinen tunne alkaa soittaa lavalla, tajuta että soittaa väärää riffiä ja huomata että rumpalikin aloitti väärän kappaleen joka on eri kuin mitä itse soittaa. Soittaa en kyllä osaa yhtään ja tuossa seurassa se hävettää. Muuten ei hävettänyt yhtään, lavalla mulla on ainakin 45cm isompi meisseli kuin oikeasti. Ja tottakai välispiikit ruotsiksi...

Keikan jälkeen Lopen Sanomat haastatteli. Ensimmäinen kysymys; "mastuiboitko sä nykyisin paljonkin?"

Keikasta tulee kai joskus videoita. Vois ihan kiusalla niitä tännekkin tökkästä, nyt kun äänentoisto todellakin oli ammattiluokkaa. Uusi biisi Tuulellakäyvä oli kyllä tosi mukava soittaa, sen kuuleminen jälkikäteen hotsittaa kovasti. Oikeesti olisi kyllä kiva soittaa keikkoja. Oikeesti niitä ei kyllä varmaan haluaisi kukaan kuunnella.

Ensi vuosi, tule jo!

Parasta Lopen peruunaa

2011-06-03T02:45:00.001-07:00

Jahas, sehän olisi taas se aika vuodesta kun Perunarock koputtelee ovelle. Kivahan sinne on taas mennä hämmentämään oikeiden musikanttien keskelle. Toiset ovat veivanneet koko ikänsä ja mä menen sinne sitten, että joo kyllä mä nämä pari sointua osaan. Mutta a) viinan juominen ulkona on aina hyvä ratkaisu ja b) sen ohessa on mukava kuunnella osaavaa bänditoimintaa.

Viime aikoina sanaa Perunarock on googlailtu kohtuullisen ahkerasti, ainakin sen mukaan että tähän blogiin on ajauduttu sen googlesta sillä hakusanalla. Eli muitakin kuin mua jännittää. Kai tämä tästä jos keikkoja soittaisi enemmänkin kuin kerran vuodessa.

Noh, kait se siitä. Johan tässä 3:n vuoden aikana sentään jonkinlainen setti ollaan saatu kasaan. Enää ei tarvitse soittaa ihan jokaikistä osaamaamme kappaletta. Ja hei, Apulantaa ja Klamydiaa on aina hauska soittaa. Eikö Irwinkään mitenkänä perseestä ole.

Ja Vuokrattava Tyttöystävä on tietenkin pakko soittaa.

Päänsärkypäiväkirja

2011-06-01T04:48:00.000-07:00

Tutkimuksen mukaan naisilla on miehiä enemmän seksikumppaneita. Tästä tottaki riemastuneena haluan vetää pienessä mielessäni röyhkeitä johtopäätöksiä.

Ensinnäkin. Naisilla on jokin kummallinen tarve saada jokin muiden naisten laaduntäyttymyshyväksyntä. On aina parempi jos mies kelpaa muillekkin. Sen sijaan, että valittaisiin ravintolasta se mukava jamppa sieltä nurkkapöydästä, valitaankin kiehnäämisen kohteeksi kaverin poikaystävä. Tämä johtaa sitten tutkimuksessa ilmenneeseen tulokseen, että naiset ovat bylsineet useamman kanssa kuin miehet, paitsi jos mennään valtaviin lukemiin. Kaikki naiset haluavat panna sitä kylän kovinta urhoa. Ja kylän kovin urho on sitten pannut kylän kaikkia naisia muiden miesten tuijotellessa tumppujaan.

24% miehistä on ollut 2-4:n naisen kanssa!?!? Ohhoh.

Mä olen lukenut Me Naisia hullun lailla mutten voi ymmärtää miksi olisi niin tärkeää, että muillekkin on kelvannut. Ymmärrän kyllä hyvän näköiset kelpaavat useammalle mutta jos joku tahvo on vahingossa kaatanut jonkun, niin silloin tahvolla on paljon parempi mahdollisuus kaataa myös lisää. Varma keino saada ravintolasta seuraa on ottaa sidekickiksi joku naispuoleinen kaveri. Muijat käy kuumana kun vilkuilet "vieraisiin pöytiin".

Ei mee jakeluun.

Eikö se nyt ole ihan sama vedätkö sä jotain Saksalaisrouvaa kaverin yläkerrassa joskus kännissä vai et. Kyllä sitä naimisiin kerkeää myöhemminkin jonkun toisen kanssa, joten mitä väliä sitä on kelpaisiko ko. lyyli jollekkin toiselle vai ei jos itseä kuitenkin sillä hetkellä vaakamambo kiinnostaa pelkkää lusikka-asennossa makoilua enemmän.

Muuten. Meneeköhän se naisilla niin, että jos kaveripiiri koostuu vain saamattomista/ronkeleista naisista, niin silloin ei tahdosta huolimatta miehiä eksy lakanoiden väliin ja kaikki illat kuluvat vai sitten itsekseen kotisohvalla tilannetta kiroillen?

Ja sitten sitten kohtaan mitä vanhempi niin sitä enemmän kumppaneita. Hienosti korreloi muuten avioerotilastoihin. Mitä vanhempi ikäluokka niin sen harvemmin avioeroja. Eli ennen oli (oletan että 70-vuotiaiden kohdalla tosiaan puhutaan menneistä seksikokemuksista, kaikki 70v saavat korjata) ihan ok käydä toisella puolella aitaa. En voi kuin kuvitella kiusauksia 30-vuotiaana jos on oltu vain sen tytön kanssa, jonka kanssa alettiin seukkaamaan 16-vuotiaina.

Perkele, aitaa pitää kaataa. Oli siitä sitten ok puhua ääneen tai ei. Musta on vähän parempi tehdä se ennen sitä nalkkiin joutumista.

Kohtalon kauaksi myin

2011-05-31T06:44:00.000-07:00

Ihmiset, nuo yhteiskuntamme tukipilarit.

Kateus ja katkeruus on pop. Tulipahan vain mieleen kun lueskelin Iltasanomista niitä turhempia juttuja aikani kuluksi. Laulaja Tauski Peltonen, jonka nimen olen kuullut mutta jonka yhtään kappaletta en tiedä, on nyt kihlautunut jonkun verevän böönan kanssa. Ja lukija kommentit räjähtivät silmille missä ihmiset haukkuivat tätä böönaa kovinkin värikkäin sanan kääntein.

Miksi ihmeessä ihmisten pitää arvostella tämän kyseisen lyylin ulkonäköä ja tehdä sen perusteella vielä johtopäätöksiään tämän älykkyydestä. Miksei kukaan muua kuin minä ole valmis rehdisti myöntämään, että on perkeleen kateellinen Tauskille siitä ettei omassa elämässä tuollaisia kissoja tipahdellut syliin ihan koko aikaa?

Suomi on muutenkin siisti maa. Täällä laulaja lyö heikkouttaan vaimoaan liian lujaa, lehteen laitetaan kuva juopuneesta laulajasta, seuraavan päivän lehdessä laulaja katuu, seuraavana päivänä vaimo hakee avioeroa ja parin kuukauden päästä ilmestyy kappale jossa kuvaillaan ihmismielen heikkoutta viinamäellä. Ja kaiken tuon tuuban jälkeen joku Tauski Peltonen, jonka nimen olen kuullut mutta juopuneet kasvokuvat haluaisin unohtaa, onkin ihmisten mielestä uhri ja kaiken sen sympatian arvoinen.

Ja sitten kun lehdet julkaisee kuvia sen juopuneesta pärstätstä niin se pokaa jonkun helvetin kuuman kissan. Mitä vittua, se on niin väärin! Mulle on aivan sama millainen se lyyli on ihmisenä mutta hyvän näköinen se on. Ja siksi on niin pöljää, että joku Tauski Peltonen, jonka nimen olen kuullut mutta jonka keikkakalenteria en netistä löydä, saa lehtien sivuilla esitellä juopunutta pärstäänsä sen muijan kanssa!

Mä ainakin aion olla ylpeästi ja avoimesti kateellinen! En olis muuten uksonut ikinä kirjoittavani blogia Tauski Peltosesta. Tuskin sinäkään uskoit lukevasi. Pöljä.

Katos vaan, Wikipedian mukaan Sinä vain on Tauskin hitti. Vaikuttava biisi muuten.

Samoja kolmea sointua

2011-05-29T23:20:00.000-07:00

Valokuvat on just jees, ne kun saa usein pohtimaan kaikenlaista. Facebook on kanssa just jees, koska siellä silmiin saattaa ilmestyä kaikkea sellaista joka oli pois mielestä.

On ihmisiä jotka jättivät jälkeensä klommoja. Nyt mä oon miettinyt, että voiko sitä oikeastaan koskaan unohtaa niitä omia silloisia tunteitaan, vaikka ne pystyykin hiljentämään ja sammuttamaan, jos se hetki tuli toisen toimesta leikuttua poikki ennen aikojaan? Pystyykö niitä silloin tekemään ne sellaisiksi ettei niillä ole enää ikinä merkitystä, eikä niistä enää ikinä välitä?

Voiko tunteen sammuttaa oikeasti vain käyttämällä sen loppuun?

Onko se vähän niin kuin sama kuin että ruoka loppuu vain jos sen syö. Jos sen pistää pakkaseen, niin se on poissa silmistä ja sen saattaa sinne unohtaa mutta siellä se kuitenkin on.

Mä en kerta kaikkiaan pysty siihen "se ei ollut minun arvoiseni"-tuubaan. Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla että pystyy? Ja mä olen helvetin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, siitä se ei ole kiinni. Mutta olen ihan varma, että vaikka jääkiekkoilija olisi juuri voittanut mm-kultaa, niin sitä silti miettiessä harmittaisi ne edellisissä kisoissa hävityt loppuottelut. Tämä on ihan sama asia!

Parisuhteet on kuin jääkiekko; aivan perseestä!

Olin jo tässä unohtanut yhden tytön olemassa olon. Sitten satuin näkemään hänet kylillä. Ja nyt se näköjään seurustelee yhden jätkän kanssa jota mä oon aina pitänyt aivan klovnina. Ja mua siis vituttaa kyseinen tilanne! Eikö se pöljä nainen näe kuinka pöllö se jamppa on! Onkohan tää nyt sitten ok että mua vituttaa? Ei se että se seukkaa vaan se, että sa jamppa on mitä on. Tai no se että se seukkaa. Vaikka mäkin olen keskustelusuhteessa!

Jumalauta!!!

Mua myös edelleen ajatellessa harmittaa kaikki entiset jutut joista ei tullut mitään siksi, että mä en kelvannut. Mua vituttaa kai lähinnä se kimpoilu ja se etten menestynyt. Eniten kai juuri se, että tunsi epäonnistuneensa.

Olisi ollut paljon hienompaa kun olisi saanut itse päättää että se toinen ei ollut arvoiseni.

Ja poika vain lorvii

2011-05-25T21:48:00.000-07:00

Koen samaistuvani Pasilan Kyösti Pöystiin, tietenkin ainoana mieshenkilö maailmassa. Ulkopuolisen silmin mä kuvittelen itsestäni liikoja ja pidän itseäni kovempana jätkänä kuin olenkaan. Itseni silmin mä olen kovempi jätkä kuin muut ovat.

Niih.

Tarkemmin ajateltuna. Voisin helposti kuvitella, että asenne ja itseluottamus on tärkeintä mitä ikinä sitten tekeekin. (Aika painaa blaablaablaaa-nappia). Onko sillä siis sen kummempaa väliä miten se itse luottamus on rakennettu? Ehkä se on niin, että mitä vähemmän todellisuus kohtaa itse rakentamaansa illuusiota niin sitä vähemmän on epäselvää pään sisäisellä kemiallisella koostumuksella.

Mutta jos miettii eniten menestyneitä mieshenkilöitä ja vertaa sitä heidän kusipäisyys asteeseensa, niin tulos puhukoon puolestaan. Tai sitten katkeruus saa sen näyttämään siltä.

Suomen mittakaavassa Hjallis on saavuttanut vähän helvetisti. Ja tuskin kukaan on myös niin vihattu (kadehdittu) mies. Jannu on siinä sivussa kaatanut myös naista 50 miehen tarpeisiin. On myös koomista, että sitten kun sen kaltainen jätkä on ensin pettänyt Leenaa 100 000 kertaa ja lopulta heivannut muijan pihalle jonkun nuoremman lyylin tieltä, niin hän menee sanomaan lehteen, että kaikista rakkain ihminen hänen elämässään on kuitenkin ollut Leena. Ja mitä ihmiset ajattelevat; Hjallis on sydämellinen jätkä, joka ansaitsee jokaisen sympatiat.

Toiset jumalauta vaan osaavat.

Ja nyt on sitten aivan turha väittää ettei pesän saaminen olisi mikään mittari. Eniten pesää saavat miehet ovat menestyneimpiä miehiä maailmassa. Paitsi ehkä jossain sosiaalihommissa. Tai no, ehkä sillä puolen operoivat vain peittävät sen paremmin. Ehkä esimerkiksi peitenimellä Mara esiintyvä maailmanrauhanturvaajakin on todellisuudessa hillitön kaataja. Tai no, ainakin se on viime aikoina ottanut työkeikkoja Aasian suunnalta.

Kadotin ajatuksen tästä tekstistä. Helvetti, niin käy aina kun ajattelen pesähommia.

Ehkä mun siis kannattaa jatkossakin pitää yllä tätä illuusiota omasta kyvykkyydestä, vaikka se joidenkin väärässä olevien tahojen mielestä ei totuutta kohtaisikaan. Ehkä se on oikeasti ihan sama miten se itseluottamus rakentuu, kunhan se rakentuu. Veneessä pitää olla köli.

Ei sillä, että mä haluisin kaataa 100 000 naista tai omistaa jäähallia pyörittäviä ja jotain miljoona kämppiä rakennuttavia yrityksiä.

Vaan ihan vai siksi, että musta olisi ihan kiva saavuttaa edes jotain tässä elämässä. Eli siis, nyt tietenkin puhun läheisistä ihmissuhteista ja turvallisesta kasvuympäristöstä lapsille...

Moralistit saavat nyt työntää 3€ maksavat lähdevesipullonsa hanuriinsa

2011-05-21T00:45:00.000-07:00

Herätessäni tämä aamu tuntui samanlaiselta aamulta kuin useimmat aamut tuntuvat. Herätään kusihätään, vessaan kävellessä kiroillaan liian lyhyiden (9h) yöunien aiheuttamaa päänsärkyä, yritetään nukkua vielä hetki ja mennään panemisen kautta suihkuun.

Suihkussa ajattelin, että ehkä olisi jälleen parasta alkaa tekemään subtiileja havaintoja ympäristöstä.

Jumalauta!!!

Mä olen tullut hulluksi. Maailma tarjoaa mulle liikaa vaihtoehtoja mutta mua ei kiinnosta tarttua niihin, sillä tämän hetkinen elämä on niin helvetin hyvällä mallilla. Sen sijaan mä sitten funtsailen, että maailma ei enää tarjoa mulle mitään mielenkiintoista ja siksi mun sitten pitää repiä ilo irti siitä, että sain aamulla pesää, kahvi oli juuri oikean vahvuista, ulkona paistaa aurinko ja että mun ei tarvitse silittää paitaani itse, laittaa itse hiuksiani, eikä mun tarvitse olla enää kauaa selvinpäin...

Romantisoitu anarkisti sisälläni huokaa syvään.

Eikä nyt oo kyse ees siitä, että ois kivaa jos kaatoi ois takana enemmän. Tai no, Eva Longoria ja Heather Locklear ois kivoi.

Huolimatta suuresta älykkyysosamäärästäni, terävästä tilannetajustani, täydellisesti kyvystäni vaikuttaa empaattiselta vaikka oikeasti mua kiinnosta hevon vittua ja charmikkaasta ulkonäöstäni (ok, ehkä tuo viimeinen hienoista liioittelua) mä kuitenkin pohjimmiltani olen ihan tavallinen ihminen jolle maailman tarjoamat mahdollisuudet käyvät välistä vituttamaan. Ja sen sijaan, että lähtisin laajentamaan maailmankuvaani koittamalla jotain hengenvaarallisia tempauksia tai rikkomalla lakia, niin musta on vain ihan tyydyttävää vetää välillä pelti kiinni.

Eli tylsä aikuisuus on siis sitä, että vietetään elämää jossa kaikki on koko ajan ihan hyvin ja sitten välillä vedetään pelti Aki Kaurismäkeläisittäin kiinni. Oikeastaan se on ihan jees.

Eikö elämässä mikään riitä?

2011-05-15T05:23:00.000-07:00

Yritin keksiä tähän nasevaa aloitusta mukakiukkuiselle tekstille. En keksinyt. Muokkaan myöhemmin jos keksin. Edellinen teksti oli muuten kadonnut pariksi päiväksi. Olin jo riemuissani, että Suomessakin isoveli valvoo mutta pyh ja pah!

Anyway, fundeerasin jälleen sitä kuinka perseestä parisuhteet ovat. Se on ihan ok, että elämäntilanteen muuttuessa myös ajatukset hieman niin kuin muuttuvat. Mutta olen tässä hieman mietiskellyt, että on tavallaan hölmöä, että silloin kun mun ongelmat koskettivat lähinnä vain minua ja tuntematonta muuttujaa, niin mähän runoilin kivasti kaiken tänne. Ja vaikka mä henkisesti työntelinkin hiekkapaperiin, niin ainakin mun jutuissa oli enemmän elämää.

Nyt kun mun elämän pilkkikisat kisaillaan vain saman reiän ympärillä, niin mä sitten mieluummin olen miettimättä mitään. Kyse ei ole edes siitä ettenkö mä voisi kirjailla myös parisuhdetuubaa, vaan siitä, että mä olen mieluummin naksauttanut aivot virransäästötilaan. Tottakai siihen varmaan vaikuttaa tieto siitä, että myös se vakioitunut ympäristöhaitta, eiku.., saattaa jostain kauttarantain saada selville näitä höpinöitä.

Sitä vain jotenkaan ei tule nyt niin huomioineeksi jos mä perjantain Urheiluruudun jälkeen klo 21.15 pimeässä peiton alla tulen vahingossa vähän huokailleeksi "voi luoja". Ja vaikka musta edelleen on hienoa jos joku kaveri räväyttää lauantai-illan huumassa tanssilattialla esiin sello-otteen, niin se ei kuitenkaan lyö laudalta niitä vanhempia tarinoita.

Mä en usko, että mä olen ihan ainoa jolle käy näin. Eikö olekkin ihan perseestä, että tyttö alkaa seurustelemaan pojan kanssa mutta muutamassa kuukaudessa alkaa olemaan selkeää, ettei tuo poika olekkaan enää se poika jonka kanssa tyttö alkoi seurustelemaan. Miksi ihmeessä ihmisiin on edes rakennettu jokin ihastumisominaisuus, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Mitä väliä sillä on onko poika ennen suhdetta särmikäs vai ei, kun myöhemmässä vaiheessa se on kuitenkin aivan sama.

On tässä kyllä sekin, että jos riehuu ja bailaa pari päivää viikossa säännöllisesti, ajautuen useasti holtittomien naisten ja tilanteiden äärelle, niin kyllä silloin tarinoitakin syntyy enemmän.

Mä oon sanonut aina, että pitää nuorena kaataa aitaa sen verran, ettei tarvitse sitten vanhana jossitella. Mutta mistä ihmeestä sen voi tietää ennen kuin tulee vanhaksi?

Apocalypse Dudes

2011-05-12T05:14:00.000-07:00

Ompahan taas ollut aihetta lukea lehtien lukijakommentteja. Koska elämäni on nykyisin niin tasaista ja helppoa, niin jostainhan ne ärsytyksen aiheet on pakko repiä. Ja kohtahan sitä kuitenkin huudetaan niin mä aloitan jo.

Naurettavinta pelleilyä maailmassa mun mielestä on se, että nyt kun oma suosikkipuolue ei ole mukana hallituksessa, niin aletaan kaikki kädet ristissä toivomaan maailmanloppua.

Siis mitä vittua!?!?!

Miten ihmeessä ihmisen mieli on niin kieroon kasvanut, että nyt kun oma suosikki on pelistä pois, niin toivotaan, että meillä kaikilla menisi kaikki asiat aivan vituiksi, niin että päästäisiin sitten oikeen porukalla huutelemaan kuinka tämä tiedettiin jo sata vuotta sitten. Ei mene mun kalloon. Vaikka suomessa olisi kommunisti- tai äärioikeistohallitus, niin mä toivoisin mulla itselläni menevän kuitenkin ihan hyvin. En tiennyt että joku voi olla niin vatipää, että toivoo 1000000ihmisen kuolevan nälkään, jotta Timppa saisi ensi vaaleissa vielä isomman potin ääniä.

Ja kun Timpalla vielä oli itsellään ihan hyvä ote ja meininki mutta kun perässä oli raahattavana melkoisen sekalaista sakkia niin minkäs teki. Nyt sitten kiitellään Timppaa suoraselkäisyydestä. Paskat, Timppa olisi halunnut ministeriksi mutta 38 muuta unohtivat olevansa asemassaan Timpan ansiosta ja nyt sitten Timppakin on jossain ihan muualla kuin päättämässä asioista näiden 38:n muun ansiosta.

Koomisinta on se, että joidenkin mielestä jokaisen puolueen täytyisi pitää 100% kiinni omista kannoistaan. Miettisivät nyt saatana, että voiko esimerkiksi perhettä pyörittää niin, että sekä isä että äiti pitäisivät omista kannoistaan joka asiassa 100% kiinni? No ehkä noiden mielipiteiden viljelijät todella ovat kaikki syrjäytyneitä yksinasujia. Miettisivät sitten että minkä takia sellaisia ovat.

Perustaisivat sitten vaikka blogin sitä pohdintaa varten.

Nothing but...

2011-05-10T12:17:00.000-07:00

© Wulffmorgenthaler

Mulla on mennyt viime aikoina sen verran hyvin, että olen alkanut olemaan vittuuntunut sen takia. Haastanut riitaa ja ärsyttänyt vain siksi, että tulisi vähän kipinöitä. Ehkä on siis parempi vähän räytyä ja palautua maanpinnalle.

Kai se siitä sitten taas.

On helppo unohtaa kun itse niin hohtaa

2011-05-08T04:56:00.000-07:00

Eilinenhän oli elämää parhaimmillaan. Onko oikeasti mitään parempaa kuin ensin käydä pelaamassa kierros golffia hyvässä seurassa ja loistavassa säässä, sitten soittaa 8:lle kaverille ulkona ja lopuksi vetäistä pelti kiinni salanimellä Henri esiintyvän ystäväni, Mopoautotytön ja Tunnelmointitytön kanssa. Kyllä kyllä, aika makeetaa, aika makeeta.

Soitto soi ja kivaa oli. Kukaan ei lähtenyt kesken pois, eikä kukaan kaiketi ollut tylsistynytkään. "Ja mä meen omantunnon ohitusleikkaukseen"-riimikin osui jälleen.

Baaritiskillä syntyy miehen parhaat ideat. Eli neljä jekkubatteria ja kuusi fisua kerralla on just hyvä. Niitä pari. Henri oli melko seipäässä mutta Tunnelmointityttö kiskoi brenkkua kuin rekkamies. Itse join sivistyneesti eurooppalaisittain. Jokseenkin tuntuu, etten mä ole ollut ihan ainoa joka sadan vuoden parisuhteen päätyttyä haluaa lähinnä riehua ja bailata. Just oikeen, mä en edelleenkään halua ymmärtää ihmisiä jotka vain kimpoilevat suhteesta seuraavaan.

Tosin en oikein jaksa ymmärtää ihmisiä joiden elämä kokee täysmuutoksen parisuhteellistumisen myötä. Kyllä mä ymmärrän että elämän sisältö muuttuu mutta miksi ihmeessä ihmisen pitäisi muka muuttua. Eikö edelleen voi tykätä samoista bändeistä, kannattaa samaa jalkapallojoukkuetta ja syödä kanuunassa kebab-ravintolan tuotteita jos se sattuu hotsittamaan? Perskele, mä ainakin aion diggailla Kaija Koo:ta jatkossakin.

I-miehen ja M-ladyn mukula saa kohta nimen. Aika kliffaa sekin.

Älkää sekoittako enempää tätä päätä

2011-05-03T09:50:00.000-07:00

Eipä ole kauaa kun tuli aina itsekseen ihmeteltyä kuinka ihmisillä ei muka ikinä ollut aikaa tehdä mitään. Nyt mä itse käytän sitä oivana tekosyynä itselleni, kun en tule kirjoitelleeksi enää mitään.

Vielä vuosi sitten mä olisin varmaan rynnännyt kesken illan koneelle (huudettuani ensin naama punaisena vähintään kaksi ja puoli tuntia) jos joku aktivistipoika olisi alkanut huudella maailmanparannuksellisia huutojaan kesken jääkiekko-ottelun. Nyt vanhana ja väsyneenä miehenä mä lähinnä kohauttelin hartioitani ja tuumiskelin, että kaipa niissäkin puheissa pieni totuuden siemenkin jossain kohtaa voi olla. Joo, munkin mielestä Mikko Koivu olisi saanut tehdä vähän pienemmän sopimuksen, että olisi jäänyt enemmän tilaa palkkakaton alle...

Toisaalta mua harmittaa, ettei aktivistipoika kuullut Mikolf Petlerin businessideaa, koska siitähän vasta herkullinen tilanne olisi tullut. Vastakkain asetteluiden ajan ei sopisi olevan ohi.

Niin vanha mä en tosin vielä ole, ettenkö tajuaisi oman vanhenemisen ihmettelyn olevan melkoisen tylsää tekstiä.

Nyt tulin juuri metelöimästä. Ollaan poikien kanssa tässä vähän reenailtu kun pitäisi se vuoden perinteinen ulkoilmatapahtuma käydä hoitamassa. Vituttaa aivan ankarasti, että mun biisihanat ovat menneet tukkoon. Siinä missä meinaa sanottava loppua omasta elämästäkin, niin näemmä ei myöskään oikein innosta enää kirjoittaa lauluja pillusta, pullosta ja... hetkinen, muita aiheitahan ei lauluille olekkaan. Mun kun on aivan hillittömän vaikea tehdä vaahteranlehden värisiä lauluja siitä kuinka tänään mikään ei voi mennä pieleen. Voisisin kyllä yrittää, kun nyt oikein puheeksi otin.

No lauantaina sitten Mopoautotyttö ja Tunnelmointityttö saavat ihmetellä onko soitto edes sinnepäin.

Parempaa hiihtokenkää

2011-04-25T02:26:00.000-07:00

Lahdessa on ihmisen mukava olla. On kai siellä ikävääkin pidetty mutta nyt ei ole aika työnnellä tikkuja silmiin. Easter Tournament oli mainio kokemus. Pojat pelasivat todella hyvin ja mukavaakin oli. Apulannan keikka perjantaina oli erinomainen ja muutenkin oli kiva käydä kävelemässä(!) tutuissa maisemissa.

Kävi tosin mielessä, että olisi kyllä ollut tosi hauskaa törmätä vahingossa vaikkapa Nuu Nokkoseen tai siihen toiseen jonka nimeä en viitsi mainita enää nagatiivisestä sävystä johtuen.

Turnauksessa hienointa oli varmaankin se, että kun pelasimme pääsystä finaaliin, niin pojat yltyivät esittämään kauden parasta peliään. Asiat, joita oli treenattu koko kausi, tulivat suoraan poikien selkärangasta ja toimivat niin kuin niiden pitääkin.

[valmentaja fiilistelee] High low:t, hedget, trapit, takaovet, sulkeminen, transitionit... Kaikki oli ihan pirun mallillaan. [/valmentaja fiilistelee]

Mukaan mahtui tosin myös koomisia piirteitä. Vastustajalla oli yksi pelaaja, joka oli tahkonnut aikaisemmissa peleissä kovia lukemia ja selkeästi kantanut joukkuetta eteenpäin. Nyt yksi meidän pelaajista liimasi kaverin totaalisesti pois ja hänen saldokseen tuli lopulta pari pistettä. Pelin jälkeen pelaaja kuitenkin oli kiukkuinen ja vain tuhahteli; "Mä hävisin sille yhden tilanteen siihen keskelle".

Finaalissa poikia jännitti alkuun aivan tolkuttomasti. Seurauksena Namika Lahti karkasi kolmessa minuutissa 18-4 johtoon. Sen jälkeen kipsi murtui ja tappelimme itsemme takaisin peliin. Lopulta vain yksi kova hypäri laidasta pari minuuttia ennen loppua oli liian kova ja jouduimme tyytymään hopeaan.

Ei voi olla kuin älyttömän ylpeä pojista siinä, kuinka paljon jokainen on mennyt eteenpäin ja kuinka paljon he ovat olleet valmiita tekemään töitä. Ihan huomioitta ei voi myöskään jättää sitä, että tukalassa tappioasemassakin luotto omaan peliin säilyy ja tahto nousta takaisin ylös on huikea.

Vähän lämmitti myös, että U15 maajoukkuevalmentaja tuli juttelemaan pelin jälkeen ja ottamaan vähän poikien nimiä ja yhteystietoja ylös. Kokee itsekkin tehneensä jotain oikein.

Jatkettu kulmahammas ja Rolling Stones

2011-04-21T12:40:00.001-07:00

Arvomaailman eroista johtuvat kinat ovat haitarista. Toisen ihmisen arvomaailmaan ei kenelläkään toisella ole oikeutta mennä sörkkimään. Sitten ei auta kuin ihmetellä.

Pääasiassahan kina, anteeksi, rakentava keskustelu oli siitä, että kumpi on mukavampaa; joulu vai joulun odottaminen. Mä en ymmärrä miksi joku odottaisi jotain sen odottamisen takia. Mulle odotus on sitä, että on mitä odottaa ja lopulta se toteutuu. Vähän sama kuin se, että onko ihminen onnellisempi silloin kun sillä on unelmia vai silloin kun se myös pystyy toteuttamaan unelmiaan?

Mutta ehkä siksi musta ei tullut taiteilijaa vaan insinööri. Pitävätkö taiteilijat insinöörejä kaiken pahan alkuna ja juurina? Kiintoisa kysymys!

Sitten jos yhteiskunnallisiin asioihin mennään; onko mulle tärkeämpää, että terveyskeskuksesta saa pätevää hoitoa helposti vai, että oma elämäntilanteeni on sellainen että voin käyttää myös yksityissairaalan palveluita. Älkää ymmärtäkö väärin, terveyskeskusten toiminta on mulle tärkeää ja sinne mennessäni mä myös toivon saavani asiantuntevaa hoitoa. Mutta mä myös haluan olla tilanteessa, että joku terveyskeskusta tarvitseva saa käyttää siellä mun vuoroni, koska mä voin käyttää yksityissairaalaa (ottamatta nyt kantaa siihen, että saako yksityisellä parempaa hoitoa vai ei).

Mä mieluusti olen tilanteessa jossa tarvitsen yhteiskunnalta apua mahdollisimman vähän. Mä kaipaan lähinnä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja mutta olen myös helvetin tietoinen, että joskus se apu on se mahdollisuus. Esim opinto- ja asumistuet, vaikkapa maksuton opintojärjestelmä.

Tai taiteilija-apuraha... Hoho!

No yhtäkaikki. Kumpa se olisi kaikille niin.

Mulle tärkeimpiä asioita maailmassa on perhe, ystävät, terveys ym. Ihan niinkuin varmaankin kaikilla maanläheisesti elämään suhtautuvilla. Mutta mä myös asun omistusasunnossa, harrastan piensijoittamista, maksan vapaaehtoista eläkettä ja pelaan golffia. Mulle se tarkoittaa, että asiani ovat tällä hetkellä kovasti mallillaan ja myös ne ovat mulle tärkeitä asioita.

Kummallista miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat elämäänsä. Nykyisin mä kuitenkin koitan olla väleissä ihan kaikkien kanssa. Mä periaatteessa tottakai olen sitä mieltä, että mun tapa elää on se paras tapa. Mutta luojan kiitos myös muut elävät elämiään omilla tavoillaan.

Nyt maate, ei tuon yhden sankarin kanssa onneksi vituspäissään tarvitse kinata.

I ride the winds that bring the rain

2011-04-19T22:32:00.000-07:00

Jahas, lähdetietojen mukaan tästä blogista on etsitty ratkaisuja naisen
kiukustumisesta johtuville ongelmille. No voin kertoo ettei tule löytymään. Meitsi ei ole ihan ässä kiukku hommassa.

Myös lehtimyyjät lienevät kadottaneen mun numeron, joten Me Naiset on yhä tilaamatta. Mopoautotyttö tosin sanoi ettei halua lukea mummolehti Me Naisia mutta siitähän ei ole kyse. Minä haluan lukea sitä. Mä en ymmärrä miksi mä lopetin sen tilaamisen kun Paska muutti pois.

Mulla on muuten ollut kautta historian ihmeellisiä dilemmoja. Jos en jaksa tehdä jotain, niin kaikille muille sanon ettei nyt vaan jaksa mutta tyttöystävälle tulee aina keksittyä jokin ihmeellinen tekosyy. Tuli vain eilen mieleen, kun auto oli huollossa eikä sitä saatu valmiiksi. Joskus 5 vuotta sitten jos mun olisi pitänyt lähteä johonkin armaan tyttöystvän kanssa niin mähän olisin ilman muuta käyttänyt tuota syynä mieluummin kuin sanonut asian todellista laitaa.

En mä tosin eilenkään niin rakastunut ollut, että olisin mennyt bussilla. Puhelinsoitto riitti mainiosti, eikä siinäkään tarvinnut ihmetellä mihinkään menemistä. Luojan kiitos.

Miksi sen "Mee helvetti itte kattelemaan sinne Lindexille niitä tissiliivejäsi. Emmää niitä käytä" sanominen on niin vaikeaa. Sitten mä selittelin, että joo mä just lupasin mennä vaihtamaan äitin autoon talvirenkaita. Heinäkuussa. Ihme juttu, että miehen ja naisen välille ei päässyt syntymään raudan lujaa luottamusta.

Toistaiseksi mulla ei ole tarvetta olla tuollainen paskahousu. Pistää vain miettimään, että pääseekö muka koira karvoistaan eroon. Kyllä mä taas itsekseni sain pidettyä itseäni helvetin kovana jätkänä. No täytyy toivoa, että se kakka pysyy jatkossakin poissa mun kalsareista.

Sinipunaniska

2011-04-17T21:23:00.000-07:00

Veikkaisin melko ison osan suomalaisista blogeista käsittelevän tänään vaaleja. Mä myös veikkasin Persujen jäävän 4. suurimmaksi puolueeksi, joten mun veikkailut ovat olleet viime aikoina vähän vähemmän onnistuneita. Mä en myöskään käynyt viikonloppuna tissibaarissa, joten mulla ei nyt ole substanssia kommentoida oikeastaan yhtään mitään.

Muutamia huomioita kuitenkin tarttui matkaan.

1. Meidän kylillä näkökulma politiikkaan vääristyy.
Täällä meidän kylillä vasemmiston ja oikeiston ero on seuraavanlainen; Oikeistolaisena ajattelee, että kun käy ensin koulut ja sitten pikku hiljaa hinaa itsensä työelämässä kovalla työllä sellaiseen asemaan, että myös tienaa jotain niin olisi mukavaa kun siitä itse tienaamastaan saisi pitää itsellään mahdollisimman paljon. Vasemmistolainen ajattelee, että tuon toisen pitää antaa tienaamastaan rahasta mahdollisimman paljon minulle.

Ja näinhän tilanne ei toivottavasti oikeasti ole mutta täällä meidän kylillä se on. Jos olisin syntynyt Kauniaisiin niin ajattelisivan varmasti päin vastoin. Tai en, silloin mä olisin suomenruotsalainen ja minulla olisi vene jossa on iso köli.

2. Persuja äänestivät olosuhteisiin tyytymättömät.
Miten muuten on selitettävissä se, että täällä meidän kylillä juuri Vasemmistoliitto menetti yli 17 prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin vaaleihin?

3. Juovuksissa fiksukin mies on tollo puhuessaan politiikasta mutta tollosta ei silti tule fiksua.

En siis jatka enempää.

Peräpeiliä keikuttaen

2011-04-14T23:16:00.000-07:00

Teiniblogisti kävi eilen kampaajalla hakemassa sävytystä ja pehmennystä. Aamutuimaan mennessä ensimmäisenä silmiin pisti kampaajan arkinen look. On tullut vierailtua siellä myös myöhempään aikaan ja tällöin kampaajan look oli kuumempaa hottia. Aikainen aamu vaikuttaa näemmä myös nuoriin naisiin. Ikävää, vanha likainen setä missasi tilaisuuden tuijotella nuoria tyttöjä.

Mietin, että tästähän täytyy tehdä oikein tutkimus. Täytyy kerätä porukka kasaan ja lähteä Tallinnaan tutkimusretkelle. Lasso-baarin perinteinen aamuvuoro alkaa kymmeneltä, joten voimme oikein hyvin käydä tutkimassa vaikuttaako aamuvuoro niihin, jotka työkseen vartaloaan esittelevät.

Ja seuraava reisu Tallinnaanhan on muuten huomenna. "Joo ja en mene käymään Lasso-baarissa. Jos Harri menee niin minä en mene."

Viimeksi Lasso-baarin aamuvuorossa käydessä hörpin kahvia ja luin Postimeestä. Toki porukassa oli myös toisenlaista suhtautumista asiaan. Lopputuloksena mua epäiltiin henkilökunnan puolelta homoksi ja kaverilla oli farkut hieman kuluneemmat reisien kohdalta. Mainio reisu. Muutenkin kevät alkaa puskemaan ovista ja ikkunoista mutta kas kummaa kun perinteisestä kevätreisusta ei ole ollut juttua lainkaan.

Ehkä mun vain sitten tarvitsee käydä joku ilta ravintolassa maistelemassa hieman olutta ja sitten suoraan kotiin todeten, että hauskaa oli taas eikös vaan!

Aatami ja Eeva

2011-04-13T03:59:00.000-07:00

Mä aina ennen salaa toivoin, että sitten vanhempana olen parempi kaikessa. Päätin, että vanhempana osaan tulkita naisten tunteita paremmin, olen fiksumpi ja ulospäinsuuntautuneempi. No en ole ollut.

Mä mieteskelin, että olisikohan mun syytä alkaa jälleen tilaamaan Me Naisia paremman kosketuspinnan saavuttamiseksi. Mutta olisikohan siitä miitä hyötyä. Mitä hyötyä mulle olisi esimerkiksi ymmärtää miksi naista kiukuttaa? Putkiaivoilla mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole mitkään rajattomat.

a) En tajua naisen olevan ärtynyt ja yritän vongata koko ajan
b) En tajua naisen olevan ärtynyt ja makoilen vain sohvalla haisten hielle
c) Tajuan naisen olevan ärtynyt ja ajattelen jumallisen rakastelukykyni korjaavan tilanteen
d) Tajuan naisen olevan ärtynyt ja päätän pysyä pois edestä makailemalla sohvalla

Olen melko varma, että evoluutiossa tuli joku feelu, kun miestä ja naista luotiin yhteensopiviksi.

Naisilla homman tarvitsee olla paljon helpompaa, koska miehet voivat putkiaivoineen olla vaikeita vain kuta kuinkin parilla eri tavalla.

a) Mies ei ikinä tajua mitään ja siihen on tyytyminen
b) Mies tajuaa mutta seurustelee Eva Longorian kanssa ja siihen on tyytyminen

Oikeastaanhan mulla menee helvetin hyvin, eikä tässä nyt niin tarvitse valitella. Mutta kyllä se hetki taas tulee kun voin vain hölmistyneenä ihmetellä, että mikäs helvetti tolle nyt taas tuli. Mä en seurustele Eva Longorian kanssa.

Missä olet silloin kun muut ovat jo lähteneet?

2011-04-06T09:03:00.000-07:00

Kaveri soitti tänään ja puhuimme vähemmän yllättäen naisen kaatamisesta. Kaveri manaili sitä, että sattuu olemaan suoran toiminnan miehiä. Ja tottahan tuo. Jokaisella reisulla kaveri siirtää viimeistään toisen lauseen kohdalla jo verbaalisen kätensä tytön reidelle ja jollei tyttö ole poistunut näköpiiristä viidenteen lauseeseen tultaessa, niin puhe on siirtynyt jo aikuisviihdeteollisuuden puolelta lainattujen asentojen pariin.

Kyllähän kaveri pesää saa. Tuppaa vaan olemaan niin, että pesää tulee sitten hivenen tasapainottomammista osoitteista. Itsetunto voi olla nollissa eri syistä, kovin usein varmaankin ulkonäöllisistä, ja juuri sellaisia tapauksia on riistaksi päätynyt. Kaveria tilanne luonnollisesti harmittaa, koska kyseessähän on kuitenkin salskea nuori mies.

Itse en ole ikinä naisen kanssa puhunut, tai en ainakaan muista yhtäkään kertaa kun nainen on lähtenyt vilpittömin mielen mukaani baarista. Mutta onkohan tilanne tosiaan niin, että mitä kauemmin malttaa olla keksittymättä vaaka mambosta puhumiseen, niin sitä varmemmin böönallakin on sitten meininki kohdillaan. Oikeammin varmaan pitäisi ihan luonnostaan unohtaa, että tytöllä ja pojalla ne värkit usein miten yhteen sopivat ja se jos mikä on miehelle varsin helppoa. Kyllähän se niin vähän tuppaa olemaan, että jos joku kuuma kissa sattuu eteen istumaan niin ei siinä mitään ranskalaista taidetta aleta funtsailemaan.

Filmaattisena ihmisenä haluan tässä vaiheessa tarinaa huomauttaa ettei puhe ole nyt vain ulkonäöstä. Itsestään pitävät ihmiset näyttävät muidenkin silmiin paremmilta joka suhteessa.

Mä oon siis huomannut tässä empiiristä tutkimusta tehdessäni, että tytöt tuppaavat olemaan sosiaalisempia ja mukavampia kohtaani juuri silloin kun sattuu olemaan jokin suhteen tynkä käynnissä. Onko se vaan sitä, että on helpompi tykätä itsestään kun tietää, että joku toinenkin tykkää?

Huomion saaminen vastakkaiselta sukupuolelta pitäisi tehdä lailla pakolliseksi. Hiton monta ongalmaahan siinä ratkeaisi.

Katkeruuden kyyneleet yksinäisyyden viinilasissa

2011-04-02T00:13:00.000-07:00

Käytiin eilen Mopoautotytön ensin kanssa kävelemässä ja sitten saunassa. Illalla oli hyvä fiilis mennä maate, vähän sellainen "näinhän sen pitääkin mennä"-fiilis. Nyt mä olen vain maannut sohvalla ja yrittänyt muodostaa ajatuksista kirjaimia ja kirjaimista sanoja.

Mietiskelin sitten tänään duunissa, että tämä nyt ei kuitenkaan ole ihan ensimmäinen kerta kun mulla on näitä positiivisia viboja. Vaikkei sitä haluakkaan miettiä menneitä yhtään, niin aina silloin tällöin sitä kuitenkin huomaa olleensa joskus samassa tilanteessa. Ja vaikka aurinko nyt paistaakin, niin mä olen kävellyt myös varjoisempia kujia sen verran, että muistan miltä ne tuntuvat.

Musta on ihan järkeenkäypää, että ihmistä pelottaa silloin kun menee hyvin. Tai kun tilanne sillä saralla on muuttumassa. On paljon helpompi tukeutua siihen vallitsevaan olotilaan. Paskan kanssa ollessa mä en meinannut päästää kaiteesta irti millään, en vaikka koko purtilo oli jo veden alla. Sitten kun lopulta irtosin niin mä riehuin ja bailasin, elin viimeistä päivää joka päivä uudelleen ja nyt mä aina välillä mietin että entä jos se onkin mun juttu. Vaikken edes jaksa enää. Kai mä sitten saan pelätä sitä onnellisuuden tunnetta ihan rauhassa. Tai sitä jos musta tuntuu, että olen ajautumassa tilateeseen jossa on mahdollisuus elää ne vanhat virheet uudelleen.

Mä olen myös miettinyt, että saako ihminen muuttua menneisyyden takia. Saanko mä nyt tehdä asiat eri tavalla vain siksi, että edellinen yritys meni vituiksi? Tekeekö se musta itsekeskeisen virtsapään mikäli haluan pitää ohjaksia mahdollisimman paljon omissa käsissäni tai ainakin tietää mihin suuntaan ajetaan? Mä tiedän etten ole ollut ihan säkällä niissä elämäni perhaimmissa hetkissä. Mussa on ollut jotain mistä ne tytöt ovat pitäneet ja on vieläkin jos kerran Leijonakin edelleen lukee näitä juttuja. Mutta mussa on myös aina ollut jotain miksi kuitenkin sitten tulin lopulta dumbatuksi. Mua pelottaa, että se jokin on mussa kiinni pysyvästi. Näkevätkö kaikki sen sitten lopulta samalla tavalla kuin nämä muutamat sen näkivät?

Mä luulisin, että tämä hölmö epävarmuuden tunne johtuu juuri noista kysymyksistä. Mä olen näemmä edelleen se Dude, joka kelaa aivan liikaa. Hymyilyttää.

Läskissä on tulevaisuus

2011-03-30T12:10:00.000-07:00

Tarinamme sankari on näin vanhetessaan kohdannut ärsyttäviä ongelmia. Tuntuu, että aivan jokainen suusta alas menevä ruoka takertuu itsepintaisesti keskivartaloon. Kaljaahan tässä ei uskalla enää juoda ollenkaan. Töissä käyminen lihottaa. Ensinnäkään raksalla heiluminen ei oikeasti kuluta yhtään mitään. Se vain väsyttää. Ruokalassa tarjolla olevaan ruokaan varmaan oikein kaadetaan lisää rasvaa. Eilen oli lasagnea ja tänään uunimakkaraa, joten voidaan todeta, ettei nyt ihan sieltä kevyemmästä päästä se safka ole. Ja katsokaa jumalauta raksajätkiä! 90% on kauheita läskejä! Mäkin oon! Ei ole ihme, kun työpäivän jälkeen on kuitenkin niin puhki että sohva oikein vetää puoleensa. Mua ei ole ikinä pelottanut kauden loppuminen näin lujaa. Mähän jumalauta räjähdän! Tämä kaikki johtaa taas vaihteeksi siihen, että mä teen elämäntaparemontin (vol.4056) joka sitten kestää ainakin vuorokauden.

Tästä näyttäisi tulevan poliittinen blogikirjoitus

2011-03-27T01:40:00.000-07:00

Vituttaa ettei ole umpivasuri. Silloin saisi rauhassa kirjoitella Facebookkiin omia mielipiteitään ja pitää väärä uskoisina niitä jotka toisin ajattelevat. Ja saisi pitää kylillä kovaa meteliä siitä kuinka yhteiskunta riistää. Mäkin haluan tehdä nyt niin. Helvetti, jos olisin saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden ja sitä myötä erittäin kovat suhteet niin alkaisin muiden patruunoiden kanssa ajamaan 100% verotusta "rikkaille" ja muutenkin oltaisiin niin perkeleen köyhien asialla. Katottais poikien ja tyttöjen kanssa miten siinä sitten suu pantaisiin siellä "köyhien" puolella. Ai joo, voishan se olla että "rikkailla" ei enää paljoa olisi intressejä hengailla Suomessa. Lähdettäis porukalla menemään. Jos työ merkitsee sinulle paljon, olet todennäköisesti oikealla. Jos työstä luistaminen merkitsee sinulle paljon olet todennäköisesti vasemmalla. Niin se vaan on. Ja sitten ihmetellään miksi iso osa suomalaisista duunareista äänestää Kokoomusta. Ehkä sen takia ettei ne vasurit ole enää duunareita kun ei sellaisia änkyröitä halua kukaan ottaa töihin. Suomalainen työtön äänestää vasemmistoa. Ja Vasemmistoliitto on olemassa vain siksi, että niiden johtajat saavat sen muinoin hengissä olleen aatteen varjolla kerättyä oman toimeentulonsa. Vasemmistoliiton kansanedustajatkin tienaavat sen 76000€ peruspalkkaa vuodessa ja tuskin kukaan heistäkään on ilman osakesalkkua sun muita porvarillisia hömpötyksiä. Nämä vasemmiston suurimmat äänitorvet eivät varmaan ole tulleet ajatelleeksi, että yksikään heidän aisoitaan ajavista ihmisistä ei ole pieni, eikä edes keskituloinen ihminen. He ajavat äänestäjiensä asiaa vain siksi että saisivat eurot pois kuljeksimasta. Perkele, loppuispa jo tämä vaali höpinä. Ääntä pitävät vain ne siellä toisessa ääripäässä olevat ihmiset ja sitä mölinää ei jaksa kuunnella.

You think you know me so terribly well

2011-03-25T12:52:00.001-07:00

Mä oon ihan mahdoton! Ensin mä funtsailen pääni puhki sen kanssa, että miten mä voisin olla parempi ihminen ihmissuhteissa, miten reagoida eri tavoin omiin fiiliksiin ja miten olla välittämättä niistä pienistä negatiivisistä ajatuksista joita aina väistämättä mieleen välillä nousee.

Ja juuri kun luulen, että jotain henkistä kasvua on tapahtunut. Juuri kun luulen, että mä olen löytänyt itsestäni sen paremman henkilön. Niin..

Niin mä olen ihan just yhtä pöljä kuin aina ennenkin! En mitenkään hirvittävästi, en niin paljoa että se olisi mitenkään dramaattista. Mutta kyllähän sekin nyt pistää pidemmän päälle vituttamaan jos se vesilasikin koko ajan läikkyy yli. Vaikka vain niin vähän, ettei sitä edes joka kerta huomaisikaan.

Mä en ymmärrä, että miten mun on niin vaikea olla itsekseni jos en tiedä mitä toinen on juuri nyt tarkalleen touhuamassa, vaikka luotto onkin täysin kohdillaan. Mitä helvettiä mua edes pitäisi liikuttaa se jos toinen nyt vaikka ryystää kahvia tai juo vaikka perkele Pina Coladaa. Kun en mä ole edes mustasukkainen, mua vain askarruttaa. Vähän sama kuin se kun istuu autossa hantin penkillä. Näkee mihin mennään muttei itse ole kuitenkaan ratin takana.

Sitten mä soitan ja kuullostan siltä kuin olisin taistellut läpi sadan vuoden yksinäisyyden ja vaikutan aivan hoopolta. Enkä mä tykkää olla hoopo.

Jämerää

2011-03-20T11:41:00.000-07:00

Voi vittu, mä en koe oloani nyt kovinkaan maukkaaksi.

Viikonloppu pähkinänä kuoressa. Flygarilla Ouluun pelaamaan yhtä peliä. Oulu oli vidusdi parempi ja kuokkaan tuli että rapisi. Paluu lento lähti 6.25, eli taksi starttasi hotellilta klo 5.00. Mulle ei siis annettu vaihtoehtoja vaan se oli sitten kiskottava aamuun asti. Nukkumaan pääsin kotona siinä yhdeksän maissa.

"Hei, otetaas vähän jämerää"

On vähän kaikunut päässä tuo edellinen ilta mutta oli kivaa. Oulun poijjaat oli mukavaa sakkia ja kaupungin ravintoloihin järjestyi sisäänpääsy.

Nyt muistikuvien hieman selkeytyessä tuli kyllä mieleen yksi kaamea tapahtuma. Eräästä baarista tuotiin ulos tyttö joka oli aivan yltäpäältä verestä ja se veri näytti valuvan vielä jalkojen välistä. Verta oli aivan hirvittävän paljon ja se haju oli aivan järkyttävä. Emme tietenkään jääneet tuijottelemaan tilannetta sen pidemmäksi aikaa mutta aivan hirveä tapahtuma kaikkinensa.

Onneksi olin helvetin humalassa.

Take a look at the life you lead

2011-03-16T05:50:00.000-07:00

Mulla on tänään saattanut olla ihan hivenen tylsää. Ja silloin kun on tylsää niin on aikaa ärsyyntyä.

Ärsytys 1.

Asukas vikailmoittaa ettei ATK-pisteet 1 ja 2 toimi.

Sähkömies: Siellä on nyt varmaan käynyt sellainen, että ne pisteet ovat menneet vahingossa ristiin. Tulen huomenna korjaamaan.
Asukas: Siitä ei ole kyse, minä tunnen tietokoneet. Niitä johtoja ei ole kytketty oleenkaan.
Sähkömies: Kyllä ne ovat jos siellä liittimetkin kerran on.
Asukas: Ei ole, minä tunnen tietokoneet ja nyt niissä liittimissä ei ole mitään eloa.
Sähkömies: Niin koska ne todennäköisesti ovat ristissä keskenään.
Asukas: Ei, minä tunnen tietokoneet.
Sähkömies: No minä nyt joka tapauksessa tulen huomenna korjaamaan.

Miksi helvetissä joku haluaa alkaa väittelemään vaikkei asiassa ole edes väiteltävää, kun korjaus on tulossa joka tapauksessa? Siksi toiseksi tietokoneen käyttäminen nyt ei kai kuitenkaan vielä ole yhtä kuin talonrakentamisen hallitseminen. Niin ja jos siellä kerran on liittimet niin johtoko sieltä muka puuttuu jos niitä ei kerran ole kytketty.

Ärsytys 2.

Ydinvoimasta vouhottajat lehtien lukijakommenteissa. Jos mä haluan pitää jostain asiasta aivan infernaalista meteliä, niin silloin uskottavuutta saa kummasti lisää jos pitää suurimman osan faktoista ajan tasalla. Noissa lehtien kommenteissa ne äänekkäimmät kommentit on yleensä totaalisen pielessä. Niitä on kuitenkin kiva lukea, sillä mulla ottaa aina snadisti eteen kun joku on jaksanut lyödä oikein kunnolla faktaa tiskiin ja niiden kautta näyttää kaikille perusteellisesti kuinka tyhmä joku toinen voi olla. Mielipiteet tietenkin erikseen mutta niiden varjolla faktojen vääristely tai unohtelu on suorastaan vain tyhmää.

Lisäksi mua huvittaa jutut tyyliin "Tarja Halosen mielestä ydinvoima on Suomelle vain väliaikaisratkaisu". Ai jaa, ihan tosi. Mutta voisisikko Tare määritellä mikä on "väliaikaista". Mullekkin asuntolaina on nyt väliaikaisratkaisu mutta silti tällä hetkellä täysin pakollinen mikäli haluan ylläpitää nykyistä elintasoani. Voi luoja mitä uutisointia iltapäivälehdiltä, koska eihän Tarekaan tuollaisiin kysymyksiin juuri muuta voi kommentoida.

Ärsytys 3.

Mulla on pieni perversio lueskella välillä Johanna Tukiaisen seikkailuja. Johannaa enemmän mua kuitenkin ärsyttää se, että Tuksusta kertovien juttujen kommenteissa on aina kukkahattutätien antamia ohjeita tyyliin "älkää ihmiset lukeko näitä juttuja, että pääsemme Tuksusta eroon". Ja niitä kommentteja on suurin osa.

Johanna itsessään on musta välillä kovinkin viihdyttävä. Musta on jotenkin niin hienoa, kun ihminen joutuu tilanteeseen missä koko taloudellinen tilanne ja sitä kautta elintaso on täysin riippuvainen keltaisen lehdistön tarjoamasta julkisuudesta. On suorastaan koomista miten pitkälle ihminen on silloin valmis myymään itseään, kun se ihmisten kyllästymispiste alkaa tulemaan vastaan. Eli taas vaihteeksi mua kiinnostaa ilmiö eikä niinkään sen keskiössä oleva tarina.

Vai tarvitsisiko Tuksu munkin mielestä hoitoa? Njääh, miksi ihmeessä se muka mua kiinnostaisi.

What you got is all you need

2011-03-15T14:15:00.000-07:00

Tajusin tänään aamupalapöydässä täyttäväni ensi vuonna 30 vuotta ja sen, että vittu mun tarvitsee olla vanha koska mä syön nykyisin yhä useammin aamupalan ennen töihin menoa.

Huomenna en syö.

En tiedä miksi mulla on aina ollut itsestäni kuva, että alan kasvamaan horsmaa jo nuoremmalla iällä mutta niin se vain on aina ollut. Osa siitä on ollut varmasti romantisointia siitä, että olisi coolia kuolla nuorena, niin lapselliselta kuin se kuullostaakin. Pientä osaa voi varmaan myös selitellä sillä, että vituspäissään sitä tulee ajatelleeksi, ettei sitä varmaan pysy edes hengissä.

Ja mä olen ollut usein vituspäissäni.

Mitähän ihmiselle tapahtuu kun mittari alkaa raksuttamaan kohti neljättä kymmppiä? Aletaanko mullekkin vitsailemaan selkäni takana jos kesäisin lähden istuskelemaan pelkkä nahkaliivi ylävartaloni suojana Pässin terassille? Ja pidänkö mä itseni nyt juopon näköisenä ruuhkatukkana vain siksi, että yritän todistaa itselleni olevani muka jotenkin särmikkäämpi? Aletaanko mulle vittuilemaan jo päin naamaa, että teiniäkö yritän esittää kiroillessani niin paljon? Ja entä jos mä kiskasen muutaman päivän putkeen ihan vain siksi että huvittaa. Pitävätkö ihmiset mua silloin miehenä joka ei osannut kasvaa aikuiseksi?

Tarvitseeko mun edes kokonaan?

Niin ja voiko särmikkääksi edes tulla kesken kaiken vai tarvitseeko sellaiseksi muka syntyä? Tai no, mitä vitun väliä sillä sitten muka on.

Mä en vaan halua, että elämä ajaa mun ylitseni suurella pyyhekumillaan vieden pois kaiken sen pienen kipinän joka mulla on vielä jäljellä siihen poikamaiseen kuijeiluun. En mä halua, että se liekki sammuu ja musta tulee harmaa.

Mä haluan olla onnellinen onneton. Vieläkin.

Kid I used to be

2011-03-12T23:59:00.000-08:00

I-mies nuorikkoineen pukkasi ilmoille kauheen kokoisen (n. 4.55kg) poikalapsen ja teiniblogisti kävi siitä hyvästä sitten keskellä yötä katsomassa vauvakuvia kaljatuopin ääressä. Tuore isäukko oli kuitenkin saanut tunnekuohun keskellä koottua itseään sen verran, että oli siinä heti tuoreeltaan muistanut kertoa pojalleen hieman elämän totuuksi. Pojan tulevaisuus lienee kirkas, sillä 1. isä poika keskustelu oli käyty aiheesta "muistat sitten ettei näihin samoihin hommiin ole mikään kiire vaan ensin sun tarvii saada mahdollisimman paljon kaatoja".

Teiniblogisti onnittelee ja lupautuu keskustelemaan pojan kanssa samasta aiheesta lisää sitten jatkossa.

Eilen illalla tämän tarinan pääosaa näyttelevä mieshahmo kävi sitten kaverilla istahtamassa iltaa hetkiseksi. Täytyy myöntää rehellisesti, että aikamme hölmöilevinä teinipoikina taitaa olla pikkuhiljaa ohitse, sillä vauvan katselemisen lisäksi puhuimme lähinnä lapsista muuten. Itse tietenkin vielä nuorena aikuisena koen olevani liian nuori vielä vanhemman vastuuseen.

Lähdin myös kotiin kymmenen jälkeen, koska väsytti ja tänään on junnujen peli. En lähtenyt Ruukkiin hakemaan teinikaatoja.

Mitäköhän tämä kaikki tahtoo sanoa? Varmaankin sitä, että tässä mä nyt saan ihan tosissani tutkailla että onko mulle saatana iskenyt jokin vauvakuume...

This is why we're on the edge

2011-03-08T07:21:00.000-08:00

Mä olen hemmetin kova jamppa uskottelemaan kaikkea. Jos joskus olen päässyt vahingossa vaikkapa ihastumaan, niin heti on päällä selityskonsertti siitä, että mä nyt vain sattumalta olen tullut puhuneeksi siitä yhdestä henkilöstä koko ajan. Ihan nyt vaan vahingossa joka ilta.

Kai siinä sitten saa kaverit hititellä itsekseen kun Teiniblogisti makoilee sohvalla ja kieltää kaiken mutta jo taas sekunnin päästä puhuu samasta aiheesta.

Tai sitten jos tilanne äityy niin pahaksi, että joku nainen alkaa viihtymään mun kämpillä päivä tolkulla tai että mä en tule käyneeksi kotona vikkoon. Olen tässä hieman alkanut epäillä omiakin sanoja siitä, että kyse nyt vain on ihan puhtaasta YYA-sopimuksesta. Se kun on kyllä oikeasti ihan kätevää, kun ei tarvitse tehdä ruokaa vain itselle tai että joku toinen tekee sitä puolestasi. Eikä mua tosiaankaan haitannut, että eräänä päivänä tullessani töistä kotiin mun koti oli siivottu. Mun on kyllä helppo nähdä, että naisella oli syytäkin siivota viihtyäkseen täällä päivätolkulla.

Kai siinä sitten saa kaverit hihitellä itsekseen kun Teiniblogisti kerää itselleeen kunnon elopainon kohonneen elintason myötä.

Kohta mä varmaan löydän itseni tilanteesta jossa selittelen kavereille, että tämä avioliitto on nyt vain puhtaasti lakitekninen sopimus kahden ihmisen välille, jolla taataan vain riittävät oikeudet molemmille osapuolille tulevaisuuden varalle. Että emotionaalisuutta peilaavana instituutionahan avioliitto on jo menettänyt merkityksensä silmissäni mutta yhteiskunnan konservatiivisuuden takia se on kuitenkin yhä se kätevin tapa sopia asioita kahden ihmisen välillä.

Siitä muuten tulikin mieleen, että menenköhän mä vielä joskus naimisiin niin etten myönnä seurustelevani? Jännää! Uskotteleminen, mun juttu!

On suorastaan ärsyttävää kun elämä ei ole mitenkään päin helvettiä. Missä on nyt se kaikki angsti ja teinimäinen uhoaminen? Missä ovat ne haaveet maalata harmaa purppuraksi? Missä on kaikki se itku Paskan, Leijonan, Hilarious Hiiren, Wild Childin tai Nuu Nokkosen perään? Missä ovat kaikki ne rouheat panojutut? Missä on Harrieth ja Long island ice tea? Missä on 21st Century Breakdown sekä käden ja esinahan välinen hellä suhde?

Menneisyydessä.

Eternal youth is a landscape of the lie
The cracs of my skin can prove
As the years will testify

Phuq

2011-03-08T03:48:00.000-08:00

Aika hieno laji tuo harrastetason pallon pompotus. Syksyllä piti ajella peliin Savonlinnaan ja silloin tuli kiroiltua että onneksi on kauden pisin matka. No ei ollut, nyt tulee lähtö Ouluun. 616km, 8h 2min.

Tykkään, isosti ja vitusti.

Ja eihän tässä muuten mitään mutta joukkue on hyvinkin kappaleina olevassa tilassa. Me mahdutaan kyllä mainiosti samaan pukukoppiin mutta kentälle me ei oikein tahdota mahtua. Liikaa pääliköitä ja liian vähän intiaaneja yhtä aikaa kentällä. Kuvaavaa on että treeneissä pelin taso on usein parempi kuin varsinaisissa peleissä. Meillä kyllä on riittävästi sekä pääliköitä, että intiaaneja mutta se ei paljon lohduta jos peleissä kaikki inkkarit istuvat vaihtopenkillä lämmittämässä toisiaan ja pääliköt yrittävät kusta toistensa reviireille.

Vaikea savotta kaiken kaikkiaan ja olen ihan tyytyväinen ettei mun tarvitse olla keksimässä ratkaisua.

Urheilussa, varsinkin joukkueurheilussa asiat ovat aina pienetä kiinni. Mutta jos pieniä asioita on pienesti vituillaan niin silloin joukkueen mieliala on vituillaan ja peli ei kulje. Sitten esimerkiksi arpaonnen hylkääminen saattaa hieman lisätä vitutuskäyrää.

No toivottavasti pelit olisivat edes lauantaina. Voisi takastulomatka olla hivenen rattoisampi.

Pornolehtiä ja piimää

2011-03-03T13:08:00.000-08:00

A? Joku uusi lukija kenties?

Joopa. Mä oon vissiin vähän holtiton lääkkeiden kanssa. Sehän on ihan normipeliä, että tulee hotkineeksi unilääkkeitä alkoholin vaikutuksen alaisena. Sellaisia unilääkkeitä joka kaataa miehen vaikka pystystä alle vartissa. Kiinnostaisi muuten tietää, että millaisissa lukemissa syke on silloin pyörinyt. No nyt mä kuitenkin popsin tossa epähuomiossa päivän mittaan 4800mg buranaa ja join siihen sitten vielä vähän palan painikkeeksi päälle ihan vaan muutaman hörpyn yskänlääkettä. Tai no ehkä kahdeksan. Huomasin sitten että se oli kolmioyskänlääkettä.

Kuinka tyhmä voi ihminen taas olla?!?!? Ei helvetti, että oli huono olo kun ajeltiin isolta kirkolta kotio päin. Mutta koko matkan mieltä piristi se, että jos mä olisin paskantanut Tolvasen auton takapenkille, niin mulle olis ehkä vittuiltu mutta Tolvanen olis pessyt mun paskat pois takapenkiltään.

No en oksentanut tai paskantanut. Muutenkin tuntuu melko typerältä. Ihan kuin tässä kehuisin sillä kuinka kovana jätkänä runnon kroppaani epäterveellisillä tavoilla. Tunnen itseni Aasiksi.

Tuli nyt vaan mieleen, että ehkä sen yskänlääkkeen sijaan mun olisi pitänyt ryystää viskiä. Olisin siellä vaihtopenkillä istuskellessä ottanut aina pientä naukkua paperipussiin piilotetusta Jaakkolekasta. Sanonut hölskymistä ihmetelleille kavereille, että joo vatupassi siellä hölskyy.

Katselin eilen Reindeerspottingin. Mietiskelin ohjelman ajan, että jos mä olisin liikkunut tuollaisissa piireissä niin olisinko mä tajunut poistua niistä. Koska kyllähän varmasti myös Rovaniemellä on tervehenkisempää porukkaa. Ajattelin vaan, että jos mä nyt vetelen holtittomasti laillisia tuotteita niin miten olisi käynyt jos niitä laittomia olisi ollut siinä tarjolla? Olenhan mä niitä nähnyt ja suhtautunut niihin todella negatiivisesti, myös pilven polttoon, mutta on ihan eri asia kun ne eivät ole joka päiväistä meininkiä.

En tiedä mutta ainakin uskon, että RoNMKY olisi kiinnostanut enemmän kuin päivittäinen "notkun" (mä oon lukenut kaikki rokkareiden elämänkerrat mutten ole tommoseen termiin ennen törmännyt. Miksei niitä kirjoja suomenna oikeat narkkarit?) veto.

Todennäköisestihän tässä saisi nyt lässyteltyä, että mun holtiton käytös itseä kohtaan on jokin oire jostain syvemmästä. Mutta miksi sitä länkyttämään, en mä sitä turhan takia tai tarkoituksella harrasta. Enkä kovinkaan usein. En mä niin tyhmä ole. Jotenkin sitä vaan yht' äkkiä tajuaa, että siihen huonoon vointiin on näköjään taas ihan selityskin.

Ei klassikkokamaa

2011-03-02T12:58:00.000-08:00

Olin tossa jo kirjoittamassa siitä kuinka vuodet ovat vierineet ja kuinka mies on muuttunut ja blaa blaa blaa. Sitten tajusin itsekkin kuinka jäätävää paskaa siitä on höpistä. En siis höpise.

Siksi toiseksi. Oon nyt miettinyt, että onko sillä oikeesti mitään väliä jos sitä haluaa jättää sen risan elämän taakseen ja aloittaa uuden suhteen ennen kuin on vanhan saanut lopetettua. Jossain välissähän se kuitenkin pitää tehdä. Eikö se sitten oo ihan sama jos sitä aloittaa sen heti jos tykkää tai sitten yrittää ajaa itsensä sellaiseen aallonpohjaan, että meinaa hukkua. Jos tykkää. Ja kai mäkin olisin tarttuntu tilaisuuteen jos sellainen vain olisi ollut. No olihan mulla silloin flickaa kiikarissa. Lähemmäs ei päässyt.

Mutta kyllä siinä pieni henkinen stondis on kun yksi silloin kiikarissa ollut typy onkin nykyisellään jo vähän lähemmällä etäisyydellä.

Kynä ruosteessa

2011-03-02T03:00:00.000-08:00

Mä olen huolissani. Musta on alkanut tuntumaan etten enää osaa kirjoittaa kappaleita. Tuntuu, että olen jo käyttänyt jokaisen melodian ja sointukierron. Ei vain tule mitään tuoretta päähän. Tuntuu myös etten osaa enää kirjoittaa sanoja. Että olen vain vaipunut aivan paskalle Uniklubi/Happoradio-tasolle. Eihän tämä muuten maailmaa kaataisi mutta kun nyt kun olen ollut kipeänä ja mulla on jopa aikaa olla kipeä, niin olisi ollut ihan kiva jos olisi syntynyt jotain uutta mutta ei.

Ei ja ei ja ei ja ei!

Uusien kappaleiden teko on kuitenkin ehkä siistein osa bänditouhua. Tietenkin on myös siistiä, että jokin Apulauta-cover on alkanut rullaamaan mutta vielä hienompaa on muotoilla jotain uutta. Tiedän, ettei se puristaen tule mutta kun nyt kuitenkin kaikki päivät tulee vietettyä kitara sylissä niin luulisi nyt jo saatana, että edes yhden kertosäkeen keksisi.

En paljon naura, en pompi ilosta.

Kravatti kireälle

2011-03-01T04:23:00.000-08:00

Kyllä huomaa vaalien taas lähestyvän. Kaiken maailman tavoitteita on julkistettu ja apinat sitten taas vouhkaa toistensa jutuista. Suurin osa politiikasta, tai lähinnä siis siitä kertovista jutuista, on mulle huumorin alalaji. Käykää vaikka lukemassa joitakin foorumeja asian tiimoilta.

Mä olisin voinut äänestää Soinia mutta sekin näytti lähteneen mukaan politiikkaan, joten poliittisen tyhjän äänestäminen ei sitten onnistukkaan. Aika tylsä ratkaisu. Aina voisi tietenkin ääsestää Vihreitä tai Kristillisiä mutta heillä kuitenkin on taustallaan jonkinlainen poliittinen ideologia. Joten vaikka he eivät ääntään saakkaan kuuluviin, niin he voivat silti saada henkistä tyydytystä siitä, että edes joku on heitä äänestänyt.

Siksi toiseksi mä en halua olla aivoton hippi enkä hihhuli.

Helpommin hengittää voi

2011-02-27T10:58:00.000-08:00

Oho, taas on viikko hurahtanut johonkin. Tällä menolla mä kuolen vanhuuteen ihan justiinsa. Pitääkin siis ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä nyt kaikki asiat ettei sitten jää tekemättä. Eli eikun siis naimisiin ja pari mukulaa, sitten omakotitalo ja labradorin noutaja. Sen jälkeen firma konkkaan ja talo alta. Pahan alkoholisoitumisen seurauksena muija nostaa kytkintä lapset ja koira kyydissään. Näin täytyy siis tapahtua.

Kyynistä? Njääh, enhän mä koskaan oikeesti.

No ei vaan, tällä hetkellä elämme parempia aikoja. Ei tästä tilanteesta nyt haluaisi juurikaan mitään antaa pois. Onneksi ei nyt tarvitsekkaan.

Mulla on taas krapula, on ollut viime aikoina useinkin. Tai siis eihän mulla ole kuin sunnuntaisin mutta koska nykyisin viikot tuntuvat lentävän alta niin tuntuu että mulla on krapula koko ajan. Kanuunassa sitä tuntee elävänsä, harmillista sinäänsä. Mutta bänditreenien jälkeen nyt vain usein on kanuuna ja nyt ollaan taas soiteltu kivasti. Ja ensi viikonloppunakin olisi tarkoitus. Just jeba.

Kävin muuten katsomassa myös Kaija Koota. Kaija oli loistava, kuten varmasti kaikki ymmärtävätkin. Myös Lohjalaiset ravintola-asiakkaat olivat loistavia. Olen aina pitänyt sellaisista militaristisen elämänasenteen omaavista miehistä. Ne on kovia sällejä haastamaan riitaa. Emmekä saaneet pettyä tälläkään kertaa. Homottelua ja tukan leikkuu kehoituksia sateli kivasti koko keikan ajan. "Saatko sä niitä käsiä yhtään syvemmälle taskuun" oli myös suosikkejani.

Keikan jälkeen humaltunut nainen tuli halusi vaihtaa kanssani muutamia sanoja. Ohjasin hänet vaivihkaa kaverini luokse, jolla laskuri tikittää jossain 100 päivän kohdilla. Tilaisuuden tullen kaverilla on hyvänä tapana jäätyä joten pimpin saanti jäi haaveeksi ihan yllättäen myös tällä kertaa.

"Ei se ole niin yksinkertaista"

Ihan sama, nyt mä otan pari paukkua

2011-02-18T12:50:00.001-08:00

Kävin I-miehen, jota näköjään kutsutaan nykyisin myös J-mieheksi, kanssa saunassa. En vain voinut välttyä siltä päähäni puskeneelta riimiltä;

Jimmy quit and Jody got married

Ja ennen kaikkea;

Those were the best days of my life

Niimpä, aikaa on kulunut. Nykyisin mä putoan jo 3/4 pullosta Jeggua ja rauhallisestikkin ottaen mä haluan lähteä nukkumaan siinä yhden aikoihin. En mä silti voi sanoa ettenkö olisi silloin elnyt elämäni parhaimpia hetkiä. Elämässä voi toki olla monta parasta hetkeä mutta ihan varmasti osa niistä tuli eletyksi silloin. Ei lapsen syntymää voi verrata hulvattomiin jatkoihin, molemmille on omat lokeronsa. Molempia tarvitaan.

391:n tekstin ja reilun parin vuoden aikana mun kirjoittelu on muuttunut melko paljon. Useimpia vanhempia tekstejä saa lukea hymyillen. Kuinka vihainen nuorimies mä olenkaan ollut. Ennen mä luulin tietäväni kaiken ja jos en tiennyt niin se oli musta ihan vitun sama. Nykyisin mua lähinnä vain ihmetettää miksen mä tiedä yhtään mitään. Ehkä mä olen tullut viisaammaksi mutta samalla myös tylsemmäksi.

Olisi myös kiinnostavaa tietää onko yksikään lukija (joita tilastojen perusteella kyllä näyttäisi yhä jokunen olevan) ollut kyydissä alusta lähtien?

Toisaalta mä en ikinä aloittanut kirjoittamaan muille. Enkä edes siksi että tulisin kuulluksi. Ihan niin kuin parhaat levyt (Ilonen vittu, palauta mun levyt jotka on ollut sulla lainassa jo yli puolivuotta) on tehty itselle, niin mäkin kirjoitin vain itselleni.

Ja niin mä teen myös jatkossakin.

Tarvitseeko kaiken aina olla vaaleanpunaista?

2011-02-18T02:31:00.001-08:00

Ennen mulla oli röyhkeästi pokkaa antaa vastauksia joka kysymykseen. Nyt mulla ei ole kuin kysymyksiä. Tarkoittaako se, että olen pikku hiljaa löytämässä itseäni ja kasvamassa aikuiseksi?

Ärsyttää, taas yksi kysymys lisää.

Mä näin eilen kaupassa naisen, joka edellisellä kerralla nähdessämme löi mua kesken bileiden dildolla naamaan. Näin myös tytön joka kerran oksensi mun olohuoneen lattialle kesken jatkojen. Sen lisäksi mä ajan kohta varmaan ajan kolarin kun liikenteessä pitää tuijotella joka ikisen mainittavan arvoisen typyn peräpeiliä. Ja nyt on saatana talvi! Jotenkin kaikki aina liittyy tyttöihin, joten ehkä mulla on jokin pieni ongelma asian suhteen.

Ehkä tätien on taas aika pyöritellä kukkahattujaan.

Todennäköisestihän kaikki juontuu sieltä, etten mä ole joskus junnuna saanut tarpeeksi pesää ja se on sitten kalvanut kasvavan nuoren miehen mieltä. Mutta kuka 17-vuotias jamppa muka voi väittää saaneensa pesää riittämiin? En mä varmaan olisi yhtään kummoisemmassa tilassa vaikka typyjä olisi puskenut luokseni ovista ja ikkunoista, korkeintaan suhteellisuuden taju olisi hämärtynyt entistä enemmän.

Nyt sitten mä koen olevani niin aikuistunut ja niin tasaisessa elämäntilanteessa, että hengailu jonkun toisen ihmisen kanssa voisi olla melko luonnollinen yhtälö. Vaan sitten mä alankin fundeeraamaan mitä kaikkea multa sitten jääkään välistä. Ihan niin kuin se sitten jotenkin tekisi musta onnellisemman, että kerran pari vuodessa heräisin aamulla ja huomaisin kaikkien rikospaikalta löytyvien todisteiden avulla tulleeni nussineeksi keskellä yötä niin humalassa etten muista siitä mitään. Ihan niin kuin se jokin kerta voisikaan olla yhtään sen hohdokkaampi kuin se edellinen kerta.

Vai onko kyse vain siitä etten halua tietää mitään huomisesta? Tietämättömyys on jännittävää.

On tavallaan hassua, että se minkä mä koin kovaksi bailaamiseksi oli kuitenkin sitä mitä mä halusin tehdä. En mä hukannut itseäni silloin vaan löysinkin sen mitä oikeasti halusin olla. Ehkä on siis ihan jees että parisuhteessakin mä katselen typyjen ahtereita. En mä tiedä mitä sitten tapahtuu jos hetki ryöstäytyykin käsistä. En mä voi luvata ettei sellaista kävisi, vaikken uskokkaan niin käyvän mutta ei se silti mitään tarkoita.

Mutta voinko mä nyt antaa itseleni luvan aloittaa parisuhdetta, jos mä en pysty lupaamaan kuuta taivaalta ja ikuista rakkautta?

Let it all go

2011-02-15T12:08:00.000-08:00

Jumaleissön, se nainen teki niin hyvää salaattia että pää meinasi haljeta. Onneksi kukaan ei nähnyt kun Teiniblogisti pisteli täällä salaattia posket pulleina. Ei mulla tosin ikinä ole mitään salaatteja vastaan ollut, päinvastoin. Vaikka liha maistuukin, niin kyllä kasvisruuat voivat myös räjäyttää tajuntaa. Ruuan suhteen mulla on kyllä vähän sama kuin musiikin; mä tykkään vain hyvästä ruuasta.

Mulla on kyllä ollut koko päivän hutera olo johtuen eilisestä nestevajailuista. Alkaa pikku hiljaa olemaan ymmärrys koetuksella siinä kuinka pitkälle tuota ulkomaisen orjatyövoiman avulla väännettävää maksimitehokkuutta (=tuloshakuisuutta) oikein voi viedä. Koska Valereilla ja Ivaneilla ei ole mitään oikeuksia, niin heidän oikeuksistaan ei tarvitse välittää paskaakaan. 30 asteen pakkanen tai 80 asteen kuumuus eivät ole syitä keksiä heille muita hommia. Jos ei kiinnosta duunata niin ukko himaan ja uusi tilalle. Mitähän ne meinaa tehdä sitten kun ensimmäinen nitkahtaa lumihankeen? Heittävät pohjan täytteeksi?

Vaikka yrityksen pääasiallinen tehtävä onkin tuottaa voittoa, niin luulisi ettei lyhytnäköisin mahdollinen katsantokanta ole kuitenkaan se paras.

Emmä tosin myöskään ihmettele, että täällä pyörii sitä ulkomaista työvoimaa. Eilen piti hakea tavaraa viereisestä talosta ja sinne johtava polku on yhden ihmisen levyinen. Eteeni puski kotimaista tekoa oleva vuokramies. Jumalauta mä meinasin jäätyä sinne pihalle kun sen 20m matkaan kului saatana minuuttikaupalla aikaa. Kun ei tee mitään niin ei tee virheitä.

Mulla on ensimmäistä kertaa viikkoihin tilanne, että olisi aikaa sairastaa. Siis huomisen kello 12 jälkeen. Nyt kun oikein tsemppaan niin ehkä mä saan tästä kehkeytettyä itselleni sen kuumeen. Olis hyvä saada se vuosittainen kiintiökipeily pois jo tässä vaiheessa.

Petolinnut saalista odottaa

2011-02-14T08:08:00.000-08:00

Yksi nainen ilmoitti tänään, että aikoo tulla tekemään mulle ruokaa ja koska ruuan tie mun vatsaan kulkee suun kautta niin miksipä en olisi moiseen suostunut. Nyt se sitten ähertää mun keittiössä. Voisi tosin ottaa paidan samalla pois niin mun päivä rutiinit eivät menisi sekaisin kiintiöaikuisviihteen puuttumisen takia.

Kohta mulla on safkaa, seuraavaksihan toi voisi keksiä vaikka, että täällä pitää siivota. Vaatisikin joo todellisia Einteinen kykyjä huomata se. Se on tosin on siinä mielessä huono ajatus etten mä sen jälkeen enää löydä täältä mitään. Aina aika ajoin tänne on pölähdellyt joitakin typyjä ja tapahtumien kulku on jokseenkin aina ollut seuraava:

1. Taivastelevat mun renttuutta.
2. Hienovaraisesti kehottavat mua parantamaan tapani.
3. Käskevät mua parantamaan tapani.
4. Siivoavat itse.

Romantiikka on kaupunkilaismiehille ja jääpalojen pureskelu kaupunkilaisnaisille.

Ennen ne typyt on kyllä olleet nuorempia. Ja ne on olleet jotain 50-kiloisa. Ei helvetti! Tosin niiden kauppalistoissa luki aina jotain "grillijuttui, lettuainei tai kierremakrui" ja kai sellaisen kielen kuunteleminen olisi pidemmän päälle ollut hankalaa (niin varmaan joo). No yhtä kaikki, yhdenkään siivoajan jäljiltä mä en ikinä löydä mitään. Jollain kierolla tavalla mä kuitenkin hallitsen tätä kaaosta. Tai ainakin uskottelen niin. Laiskat on kekseliäitä keksimään syitä.

Olen kuitenkin nyt kiltistä vähän mieliksi, niin ehkä se löytää imurin. Jätän vähän siivouskaapin ovea auki vihjeeksi...

Seuraavaksi mä meen kyllä suihkuun. Tänään kun menin aamulla duuniin niin sisällä oli 82,6 astetta lämmintä (kyllä, 82,6). Joku toinen olisi saattanut vähän valitella kuumuutta mutta mun perseellä on termostaatti ja kameleonttimaisella sopeutumiskyvyllä mä sitten duunailin munat höyryten väliseiniin sähköhommeleita. Vaikka lämpötila päivän mittaan koko ajan laskikin, niin oli aika hutera olo kun lopulta pääsin kotiin.

Kuka sammuttaisi voodoon edes hetkeksi?

2011-02-11T09:39:00.000-08:00

Reenit loppuivat tänään niin aikaisin, että nyt on aikaa makoilla sohvalla vatsan vieressä. Tämäkö on nyt sellaista yhden miehen nostalgiaa, kun saa syödä makaroonimakkarapöperöä ja olla vain.

Mutta tätäkö se sitten tulee olemaan? Mä vihaan itseäni kun kaikki voima mun sisälläni muodostaa mutosvastarintaa mutta silti näin yksin ollessani mua alkaa ahdistamaan. Olenko mä sittenkin vain niin täydellisyyden tavoittelija, että lopulta mikään muu kuin maailman paras ei kelpaa. Vaiko niin että maailman paraskaan ei ole enää siinä vaiheessa maailman paras kun hän muuttuu todelliseksi.

En minä tiedä. Todennäköisesti mä olen vain helvetin hankala jätkä.

Njääh, oikeesti mulla on hyvä olla, enkä mä nyt juuri kummempaa kaipaakkaan. Ainoa mikä tässä nyt taas on, että päähän on pälkähtänyt että nyt ei saisi tehdä mitään typerää ja se sitten aiheuttaa vastarektiona vittuuntuneisuutta. Saiskohan tuollaisen ajatuksen mitenkään pois, koska nyt se haittaa elämää. Toisaalta homma toimii sitten käytännössä aivan eri tavalla. Mun ei edes tee mieli soitella parikymppisille typyille, koska mua on jopa kehoitettu tekemään niin.

Täytyyköhän tuosta siis vetäistä johtopäätöksenä että mä olen oikeasti vain sen verran sladdi jätkä, että kielletty hedelmä kiinnostaa aina.

Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun nykyisin omat murheet tuntuvat olevan paljon syvällisempiä. Niin syvällisiä ettei niitä viitsi miettiä lainkaan. Ei pääse kahta sanaa pidämmälle, kun jo tylsistyy. Nuorempana oli paljon helpompaa. Yksikään murhe ei muodostunut "saako Helsingistä pillua helpommalla kuin kotikyliltä"-ajatusta vakavammaksi. Nyt tietää ettei saa.

Keski-iän impotenssi

2011-02-10T11:54:00.000-08:00

Käväistiin Ruttusen kanssa soittohommissa. Vähän hieroskeltiin yhtä uutta biisiä ja sitten vaan jammailtiin. Apulannan soittaminen oli tottakai ihan jees mutta varsinaisen hauskaa oli soitella Dingoa. Ei ollut kummempaa muistikuvaa kuinka ne biisit oikeasti menevät mutta kyllähän ne Köketiksi taipuivat hienosti. Wirtasen Tonille tosin ehdoton keskisormi väärästä äänialasta.

Hitto kun olis kiva soittaa useammin. Hitto kun olis kiva tehdä kaikkea muutakin enemmän. Vitun vanhuus.

It's only a paper moon

2011-02-08T08:27:00.001-08:00

Juuri tälläistä hetkeä mä vihasin vielä vähän aikaa sitten. Yksin kotona olemista, yksin syömistä, yksin nukkumaan menemistä. Ja nyt kun mä luulin kaiken olevan hyvin, niin huomaankin kaipaavani juuri noita edellä mainittuja asioita. Onko se sitten niin, että nyt kun mun ei olekkaan pakko olla yksin, niin sitten se yksin oleminen tuntuukin hyvältä. Vai onko se vain sitten etten viime aikoina ole juurikaan yksin ollut.

Rauhan löytäminen tuntuu olevan kovin tuskallista. Ikinä ei mene hyvin. Tai menee mutta se kun perskele kestää niin lyhyen ajan. Sen lisäksi mua myös hävettää miettiä näitä asioita ja tuntea näin. Se ei tosiaan maalaa musta kovinkaan hyvää kuvaa jos yksinäni mä itkeä pillitän äänekkäästi saadakseni huomiota ja sitten sitä saatuani alan käyttäytymään typerästi ja vaatimaan itselleni omaa aikaa.

Vai onko tuo kaikki vain ihan normaalia? Eikö näille ajatuksille vain ole foorumia? Jättävätkö muut nämä ajatukset ajattelematta, tai ainakin puhumatta, koska yleisen mielipiteen mukaan rauhattomuus ei välttämättä ole kovinkaan hyvä juttu noin niinkuin ihmissuhteissa. Mä en ikinä muista onko tälläisiä ajatuksia pyörinyt mun päässä ennenkin. Ainakin tosin Paskan kanssa tuntui usein siltä, että tekisi mieli lähteä vetämään pää täyteen. Silloin oli myös usein olo, että olisi kivaa kun voisi käydä vähän hieromassa omaa alastonta vartaloa jonkun parikymppisen typyn vartaloa vasten.

No sen jälkeen vahinkoa on toki sitten otettu takaisin. (Olin haljeta ylpeydestä tämän kehun edessä).

Pieni ajatuksen poikanen

2011-02-02T13:00:00.000-08:00

Jos hetki tarttuu tuuleen ja vie mut mukanaan
sanomattakin on selvää et se vähän pelottaa
että hukkaan sen kaiken minkä ehdin rakentaa
ja alusta saan taas kaiken aloittaa

Tuulella käyvä

2011-01-30T02:13:00.000-08:00

Kappas, inspiraatio ei ole juurikaan hakkaillut mua päähän viime aikoina.

Tämä outo tilanne on saanut mut muutenkin vähän hiljaiseksi. Olisikohan siis parempi olla hiljaa ja vaimentaa ne kaikki pienet ajatuksen tyngät jotka välillä saattavat hyppiä eteen vaiko sittenkin tarttua niihin pelkäämättä sen suuremmin seurauksia.

Miksi hyvä ja rauhallinen olo turruttaa ajattelun?

Koko sen ajan kun mä olen nyt elellyt yksin mä olen koittanut vakuutella itselleni, että olen ihan itse kokonainen henkilö. Enkä ole uskonut sanaakaan. Jollain ällöttävän romanttisella tasolla mä olen halunnut uskoa, että on olemassa henkilö joka tekee minusta enemmän kuin yksin olen. Sen ajatuksen piilotin aina. Ja sitten lopulta kun on henkilö, niin mä sitten huomaankin olevani kokonainen ihminen, enkä meinaa suostua muuttamaan mitään. Taivun, mutta ärsyynnyn.

Entä jos mä en sitten olekkaan onnellinen? Ja kuinka onnellinen mun pitäisi toisesta ihmisestä olla? Entä jos sitten alankin alttarilla miettimään, että helvetti mua ärsyttää kun se käyttää niitä navan päälle nousevia mattinykäsfarkkuja. Tai entä jos joskus herättyäni tulee olo, että jestas kun nyt tekisikin mieli mennä ottamaan päivä kännit ja vonkaamaan parikymppisiltä opiskelijatypyiltä vähän lämpöä. Mitä mä sitten teen? Miten sellaisen jälkeen pystyisi enää katsomaan itseään yhteisistä valokuvista.

Emmä tiedä kävisikö niin ikinä. Tai että olisiko se henkilöstä kiinni kävisikö niin. Mutta mua mietityttää, että entä jos mä möhlin taas. Silloin mä olisin jo sata vuotias ja kaikki alkaisi taas alusta.

Pöljä valmentaa hulivilejä

2011-01-23T07:19:00.000-08:00

Niin paljon kuin mä valmentamisesta diggaankin, niin tällaiset turnaukset käyvät raskaiksi. Ei silti passaa valittaa, sillä kyllähän mä sain tehtyä sen todella helpoksi kun otteluiden välillä pääsi Mopoautotytön kämpille pötköttämään.

Lisäksi lauantaina kävin ravintolassa syömässä poron kieltä ja karhun lihaa. Lisäksi join yhden Marsalkan illan lopuksi. Se tosin on aina yhtä pahaa, enkä tajua miksi se tulee aina otettua.

Turnauksessa tuli esitettyä kelpo meininkiä yhtä peliä lukuun ottamatta. Näin jälkikäteen tosin harmittaa oma henkilökohtainen hölmöily lauantai-iltana. Ottelu joka olisi ollut aika passeli voittaa (sillä olisi välttänyt seuraavan aamun klo 8.00 pelin) ja joukkueessa pelaaja jota ei juurikaan ole treeneissä näkynyt. Peli meni tiukaksi ja ajattelin, että on muille ihan oikein, ettei harjoittelematon pelaajaa saa pelata. Hävisimme pisteellä ja ko. kaveri veti hirveät pultit. Mun pitäisi tajuta tuollaisissakin tilanteissa, että ehkä se pari minuuttia olisi voinut olla kannustin jatkoa ajatellen. Empä juuri nukkunut yöllä.

Aamulla sitten Mopoautotytön isä lausahti "Älä murehdi. Antaa hevosten murehtia, niillä on isompi pää". Onneksi myös tämä yksi kaveri tuli tänäänkin paikalle ja sai pelata enemmän. Toivottavasti reipastuu ja alkaa käymään treeneissä.

Tänään sitten tuli kuitattua pari kertaa vastustajan huuteleville katsojille. Se sitten vasta tyhmää on! Tulin myös kiroilleeksi 13-vuotiaalle, josta vastustajan tätien kukkahatut pyörivät vinhasti päässä. Kiroilun kohde laittoi sitten 5 pinnaa putkeen ja sanoin tarkoituksellisen kovaan ääneen, että aion kiroilla jatkossakin jos peliesitykset sen myötä muuttuvat noin hyviksi. Pelin jälkeen kuittasin kopissa pojille, että me ollaan maalta, siellä lehmät paskantaa ja miehet kiroilevat. Ja kun pelissäkin vielä niistettiin Forssalta kahden pisteen voitto, niin mikäs sen parempi tapa lopetella turnaus.

Tälläiset viikonloput ovat ihan mukavia. Tai olisivat jollei huomenna tarvitsisi mennä töihin.

Joo joo ja elämä on taas helppoa

2011-01-21T13:05:00.001-08:00

Elämä on laiffia ja muita yhtä latteita juttuja. Sitten kun menee hyvin niin kaikki tuntuu tasapaksulta. Mä en sitten tiedä olenko vain jotenkin negatiivinen ihminen mutta ihan hyvä ei ole mulle se juttu. Mä ahdistun siitä, että kaikki on ihan jengoillaan. On vain paljon helpompi tuntea olevansa elossa silloin kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.

Itsekseen ollessa sitä tuppaa romantisoida sitä angstia jälkikäteen. Ja onhan se totta, että kun feelis oli pakastimella niin ne pienetkin valonpilkahdukset tuntuivat helvetin makeilta jutuilta. Musta oli ihan oikeasti nastaa jos aina silloin tällöin joku 21-vuotias tyttö sattui soittamaan ilman mitään asiaa tai jos pääsi yllättämään itsensä päiväkänneillä jonkun kaverin kanssa. Nyt mä meen töistä kotiin miettimättä kummemmin mitään ja lähden taas seuraavana aamuna duuniin.

Ja tyhmintä tässä on se, että mä voin ihan hyvin vieläkin soitella kenelle lystään, mennä kaljalla kenen kanssa lystään ja tehdä kaiken edelleen ihan niin kuin itseä sattuu huvittamaan. Ja mä kaiken lisäksi teenkin niin. Mua vaan ei just nyt oikein huvita mikään.

Ei poika ole nyt yksinäinen, ei onneton, eikä edes perse auki. Helvetin hankalaa silti tottua tähän olotilaan. Onkohan se oikeasti joka kerta sama juttu? Kun sitä sitten sattuu ponnistamaan jonkin ihmissuhteen syrjään, niin sen alkuhämmingin jälkeen sitä huomaa sen toisen kuitenkin olevan välillä myös väsynyt ja huonolla tuulella, puhuvan välillä tylsiä juttuja ja kaikeksi kauhuksi myös piereskelevän, ainakin salaa.

Ja sitten sitä haluaa olla yhden illan itsekseen miettimässä, että ompas pyllystä kun pitää valittaa sitten siitä kun elämä ei pyllistele.

I never made it as a working class hero

2011-01-14T10:05:00.000-08:00

Syystä tai toisesta me ollaan nyt tehty töitä 12h päivässä ja työmatkat päälle. Hyvästä tai huonosta syystä. Ja nyt ihminen on kai vähän väsynyt. Viimeiset 4 päivää ollaan tehty määrällisesti saman verran töitä ja joka päivä on mennyt 15 min enemmän aikaa kuin edellisenä päivänä. No vähän on kiire kai ollut. Onneksi meillä on töissä ihan huippujengiä ja viimeiset päivät painetaan sitten vaikka kellon ympäri jos ei muu auta.

Mutta hitto kuinka hauskaa meillä on ollut. Eilen mietittiin, että mitä me sanottaisiin jos riitatilanteessa äidyttäisiin menemään henkilökohtaisuuksiin.

"Vittu hiihtäisit edes töihin että vähän laihtuisit. Eksä tajuu kuinka Suomen kansantalouskin huokaa kun sun Volvokin kuluttaa satasella litran enemmän kun sä oot noin painava"

Tulin myös kunnolla uunotetuksi. Kaverilla oli vatsa hernekeiton jälkimoodilla. Kysyin missä yksi juttu on ja kaveri vastasi, että kylpyhuoneessa. Kävelin kylppäriin ja puolessa sekunnissa tajusin tulleeni huijatuksi.

Ja kuinka hienoa on käydä kusella 5. kerroksen parveekkeella!

Lehdestä luin, että nuoret käyttävät nykyisin piristeitä jaksaakseen töissä. Mulla tilanne on vähän toisin päin. Mökä ei meinaa sammua pään sisältä ja elimistö ei meinaa rauhoittua sitten millään. Ja koska mä kuitenkin meen huomenna töihin niin on sitten parempi juoda 6 kaljaa, jotta pää hiljenisi ja pääsisi nukkumaan. Ihan sama tuleeko nyt kirjoitusvirheitä.

Se on sen läskin mestarin vika jos musta tulee alkoholisti.

Boom like that

2011-01-03T08:55:00.000-08:00

Uusivuosi tuli ja meni. Tällä kertaa teiniblogistikaan ei tietääkseen saanut pahoitettua kenenkään mieltä ainakaan peruuttamattomalla tavalla. Lisäksi lautapeleissä tuli niitettyä menestystä edes sen verran ettei nyt tarvitse kummemmin murjotella. Ei mua oikeesti haitannut vaikka lauantaiehtoona tulikin viimeisessä pelissä kuokkaan.

Vieläpä naiselta.

Pah!

Blokusta tuli pelattua niin paljon, että nappulat vilkkuivat silmissä vielä seuraavat pari päivää.

Olihan siellä mökillä välillä vähän hassu feelis kun siellä oli 5 paria ja minä. No mä olen aika etevä pärjäämään myös yksinäni.

Sitten koitti arki ja ristiretkeily ihmissuhdemaailmassa sai jatkoa.

Mä olen viime aikoina miettinyt taas vaihteeksi, että miten ihmeessä jotkut ihmiset voivat hypätä niin suoraan suhteesta toiseen. Muistan ihan hyvin kuinka Nuu Nokkonen oli sitä mieltä, että nyt tarvitsee oppia elämään yksin ja sitä blaa blaa ja tätä blaa blaa. Sitten kuitenkin parin kuukauden päästä siitä jo muutetaankin yhteen toisen ihmisen kanssa.

Siis mitä!?!?!

Mä olen sata varmasti ollut itsekseni ihan tarpeeksi jotta voin sanoa oppineeni elämään omillani. Ja mä en kuunaan voisi tehdä noin. Onko kyse sitten siitä, että toisilla kynnys hypätä uuteen suhteeseen on niin kovin matala, koska se on kuitenkin se elämä mitä he osaavat elää? Nuu ja kaikki muutkin toki tavallaan mutta se tapa oli kuitenkin niin räikäesti erillainen kuin mitä mä ajattelin sen niiden puheiden jälkeen olevan.

No kerrankos sitä erehtyy.

Joo, mä tiedän kaiken maailman BOOM-tunteet. Ja lopulta siitä kaikki on kiinni.. Mutta kokevatko tuollaiset BOOM-ihmiset sitten enemmän niitä pamahduksia kuin ne, jotka oikeasti funtsailevat tilannettaan sen aikaa, että elämä pyörii taas ihan omillaankin. Vai onko se vaan niin, että sitten kun ei saanti puoli olekkaan ihan siinä mallissa kuin toivoo, niin sitä uskottelee itselleen sen omaehtoisuuden olevan se tärkeä juttu? Olisiko ollut niin, että jos mä olisin Paskan jälkeen tavannut jonkun täydellisen niin en mäkään olisi halunnut funtsia yhtään? Todennäköisesti niin.

Nyt mä sitten olen sitoutumiskammoinen varmaan loppuelämäni. Vaikka tapaisin Kaija Koon.

Straight and ice-cold

2010-12-29T13:32:00.000-08:00

Yskänlääkkeeksi huikka tai pari Jägermeisteriä, ei se pahaa tee.

Siinä sivussa sitten mietiskelin samalla sitä kuinka paskahousu mä loppujen lopuksi olen. Mä en uskalla muuttaa elämäni suuntaa mihinkään suuntaan, en ole ikinä uskaltanut. Oli asia mikä tahansa niin mä junnailen paikoillani niin kauan, että jonkun toisen tekemiset lopulta vaikuttavat myös minun olemiseen.

Pari vuotta sitten musta oli kamala ajatus, että olisin sinkku. Miten ihmeessä muka voisi tehdä kaikki ne asiat yksin? Mitä sitten vaikkei mussa ollutkaan miestä menemään elämässä eteenpäin. Avioliitto tai lapsi kuullostivat ihan hirvittäviltä asioilta korviini. Mun oli helppo verhoutua sen ajatuksen taakse, että 25-vuotias ihminen saa vielä olla naimaton ja lapseton. Elin vain arkeani. Arkea, jollaiseksi elämä oli sen itsestään muokannut, ilman että yhtäkään ongelmaa oli selvitetty, ilman että yhdestäkään ajatuksesta olisi puhuttu. Ilman, että olisin ollut onnellinen.

Ei se kolmaskaan huikka nyt juopoksi tee.

Nyt sitten musta tuntuu, että parisuhteeseen hyppääminen on seitsämän huipun valloittamiseen verrattava uroteko. Mä olen tottunut elämään arkeni näin. Mä en tiedä pitäiskö mun nyt sitten muuttaa käytöstäni jotenkin jos en tahdokkaan? Pitääkö mun ollakkin joku muu ihminen? Mitä mä teen jos kohtaankin sitten jollain reisulla jonkun huippumukavan tytön? Tiedän kyllä, etten tekisi mitään mutta tiedän myös että mua harmittaisi se varmasti. Onko se edes normaalia vai pitäiskö mun olla huomaamatta tuollaisia tilanteita? Pitäisikö mun olla tuntematta mitään sellaisissa tilanteissa? Oonko mä nyt sittenkään oikealla polulla jos tiedän kuitenkin tuntevani silloin jotain? Miksei vittu kukaan ikinä kerro?

Mä ihan vaan yhden huikan otan vielä, jos sitten keksisin vastaukset.

Oonko mä huono ihminen jos en tunne just nyt sitä BOOM-tunnetta? Vai oliko se kaikki sittenkin vain harhaa, kun kaikki tunteet vaan heittelee puolelta toiselle? Miksi vitussa mä edes ajattelen tälläisiä kysymyksiä? Mä haluisin oikeasti vain syöksyä ja katsoa miten mun käy mutta sitten kun mun on oikeasti aika niin tehdä niin mä en enää uskallakkaan.

Mä oon yrittänyt tehdä kaikkeni, että tämä elämä olisi parempi elää. Silti mä huomaan joka aamu herääväni keskiarvona tilanteeseen, jossa se ratkaiseva muuttuja on kuitenkin lykätty huomiselle päivälle.

Lasinen laulukirja

2010-12-28T06:30:00.000-08:00

Eipä olisi uskonut vielä kolmisen vuotta sitten mihin kaikkiin ihmeellisiin episoideihin sitä joutuukaan. Nyt on kuitenkin niin, että kun kattilassa alettiin lämmitellä vääriä nakkeja on siitä syntynyt myös ihan mukavia juttujakin. Ja tässäpä sitten jouluksi väsättiin yksi semmoinen. Vois jopa sanoa, että olihan tuota itsekkin vähän odottanut ja nyt tuli ainakin katsottua millaista jälkeä saa maksamatta euroakaan.

Poikamiehen Elämää
Julma Tarina
Sopivasti Röyhkeä Mies
Sata Pahaa Asiaa
Teknisempää Menoa
Teroittamattomat
Miksi Miehet Aina Rakastuvat Ranttuihin
Kabinettipäätös
Vähemmän Iloinen Jälleennäkeminen
Pieni Hetki Ikuisuutta

Siellä ne nyt ovat. Ei millään malttaisi odottaa 50 vuotta, että sais tietää mitä niistä ajattelee vanhana äijänä.

Suvi Teräsniska ei ole suosikkini edes jouluna

2010-12-24T00:54:00.000-08:00

Paras jouluaattoaamu vuosiin, jos ei pientä päänsärkyä lasketa. Sekin muistutti taas kivasti vanhenemisesta, koska ennen mun päätäni särki jos join liikaa. Nyt en ollut muistanut juoda illalla mitään ja se sitten pisti jomottamaan. Pienen haukottelun jälkeen sohvalle köllimään ja katsomaan Nalle Puhia joka oli oikein liikuttava ja ihana.

Tuntuu kummalliselle. Mä en ole suunnitellut tälläistä yhtään, tämä kaikki vain jotenkin vahingossa tapahtui. Ihan perseestä! Olis ollut siistiä jos ne jutut joita yksin suruissani aina haaveilin olisivatkin käyneet toteen. Nyt mä makoilen sohvalla toteamassa, että ompa ihmisen hyvä olla. Kuinka tylsää! Ei yhtään äksöniä! Mä muistan kuinka usein lauantaiaamuisin sydän täyttyi odotuksilla ja kuinka pahalta se sunnuntainen krapula silloin enää tuntuikaan. Ja sitten kun ei jaksa enää haaveilla niin sitten onkin muka yht' äkkiä hyvä olla. Ihan jees, että onni potkii mutta ottaisi nyt ne piikkarit pois jalasta.

Huomenna on olis hemmetin kivaa jos kaverit kokoontuisivat mun kämpille, kun ei tässä tuppukylässä enää muut taida asua. On hiton kivaa, kun ekaan kertaan moneen vuoteen mulla ei edes ole prosenttiakaan paska fiilis. No nyt ne ei tietty tuu ja sitten mulla on. Ihan sama, tänään mä aion lihota muutaman kilon.

Mitä yksinäisyys on?

2010-12-18T01:19:00.000-08:00

Näin unta, että pelattiin Vesa-Matti loirin kanssa korista. Viimeisessä tilanteessa Vesku teki mulle skriinin ja rollasi korille. Mä annoin napakan syötön maan kautta mutta Vesku vähän hätäili ja pallo karkasi viimeistellessä. Se skriini oli kyllä leveämpi kuin yksikään meidän jengin tällä kaudella esittämistä.

Aamulla mun piti ripustaa pyykit narulle. Mulla on kyllä siihen touhuun viha-rakkaussuhde. Vihaan niiden ripustamista mutta rakastan jos joku tekee sen mun puolesta. Sen takia ne yhdet keväiset jatkot olivatkin ehkä elämäni parhaat. I-mies lienee samaa mieltä. Vielä pitäisi ottaa astiat pois koneesta ja laittaa uudet tiskit tilalle. Pitäisiköhän järjestää jatkot sitä varten? Mitä Ruukissa meinattaisiin kun elähtänyt vanha äijä kävisi ehdottelemassa 18-vuotiaille tytöille, että käytäskö vähän löymässä astioita koneeseen? Musta se olis kyllä ihan paras idea.

Tämän upean visioinnin keskellä havahduin outoon ajatukseen. Mä olin kaavaillut iltatekemiseksi lautapelien pelaamista Mopoautotytön ja hänen pikkuveljensä kanssa. Ennen vanhaa mä olisin kaavaillut juonko tänään Jeggua vai Jackia. Ja juonut molempia. Mopoautotyttö tosin ehdotti pulkkamäkeä mutta ihan niin vanha mä en vielä ole. Mulle iski siihen samantien olo, että se on sitten sitä touhua mitä tehdään lasten kanssa. Paniikki oli valtameren kokoinen. MAT sanoi myös että kaikkien lasten ei tarvitse sitten alkaa pelata korista. Olen samaa mieltä, muskin tytär voisi pelata ennemmin tennistä. Ne naisten sarjan pelaajat on yleensä aikalailla vetävämpiä kuin naiskoriksenpelaajat.

Lautapelit on muuten just jees. Mä pelasin niitä Paska eran aikana ihan valtavasti koska se suku oli täynnä pelaajia. Jos siitä ajasta jotain hyvää haluaa sanoa, niin ne peli-iltamat oli kyllä ihan huippuja. Saatettiin pelata Unoakin monta tuntia putkeen. Nyt sitten ostin parin vuoden jälkeen taas Menolippu-pelin ja ah, kuinka vanha rakkaus roihahtikaan uudelleen. Kävimme jo MAT:n kanssa pelaamassa ko. peliä I-miehellä ja M-ladylla. Mun pitäisi vielä tottua jo pikku hiljaa siihen, ettei me enää olla I-miehen kanssa se hämmennystä aiheuttava ja sekavia jatkoja järkkäävä parivaljakko. Jatkoja, jossa Wild Childin kaveri kaatuu pyykinkuivaustelineen päälle niin että se on nykyisin aivan fjongalla. Tai jatkoja jossa baarista kotiin tullessani avaan takapihan oven ja takapihalta löytyy sammunut I-mies.

Käytiin me MAT:n kanssa myös Otaniemessä kahveella. Siellä ei tosin (harmikseni) pelattu lautapelejä mutta veistokselliseen Ilari Heinoon (nimi muutettu) voi aina luottaa ja katselimme sen sijaan (onnekseni) Euroliiga-korista. Blue on kiva kun se ymmärtää. Tai ainakin se näyttelee hienosti. Uutenavuotena taas ko. parivaljakon kanssa. Jospa nyt sujuisin hiukan paremmin kuin edellisellä kerralla...

Me ei kai enää olla nuoria. Tai siis kyllä mä oon mutta muut ei oo. Mutta kyllä mä silti näkisin, että lautapelien pelaaminen ystävien kesken sopii mainiosti mun imagoon. Tosin niin sopii Jeggu ja Jackikin.

Breaking news

2010-12-16T04:32:00.000-08:00

Eipä ole viime aikoina ollut naama juurikaan fjongalla mutta vatsa sen sijaan on semisti ollut. Siinä tohinassa sitä on sitten teiniblogisti joutunut vähemmän mukaviin tilanteisiin.

Kaikkia ihmisiä pierettää, se on saletti. Ja jos vatsa pörisee niin silloin se pörinä tulee ulos myös pakoputkesta. Se sitten suoritetaan avoimesti, niin kuin mies porukoilla on tapana. Tai sitten vetäydytään sivistyneesti omiin oloihin. Mutta jos on pakki sekaisin niin johan nyt alkaa ärsyttämään kun koko ajan saa hakeutua turvalliseen maastoon tai sitten pidätellä hampaat irvessä. Ja koska mä en nyt kuitenkaan ole vielä edennyt Mopoautotytön kanssa rennosti pöristeltävälle tasolle, niin vatsan lainehdinta saisi puolestani jo loppua.

Mä en tosin aio muutenkaan edetä. Mä pelkään, että pienikin askel kohti parisuhdetta tarkoittaa heti pientä kasvua mun ympärysmitassa. Mä kuitenkin alan syömään ihan helvetisti, jos nyt ajaudun johonkin suhteeseen. Parisuhdesyöminen on peloista suurimpia. Mulla tuntuu olevan vaikuksia kontrolloida tekemisiäni. Joko mä syön tai juon helvetisti.

Kertakaikkisen tasapainoinen ihminen.