Katsoin Pasilan, samaistuin Kyösti Pöystiin ja muka näppärällä verukkeella tulin jälleen purkamaan ahdasta maailmankuvaani sinne missä kukaan ei ainkaan ääneen pysty sanomaan mulle että ole jo hiljaa.
Musta on hyvinkin outoa että diggailen siitä kaikesta mitä mulla on tällä hetkellä elämässäni mutta sen sijaan maailma mun elämän ympärillä vituttaa suunnattomasti. En kertakaikkiaan pysty millään symppaamaan ahdistuneita valittajia joiden mielestä heidän elämänsä on perseestä jokun muun aiheuttaman syyn takia ja jotka kurkku suorana ovat koko ajan huutamassa muutosta mutta ehdotettujen muutosten kohdalla kuitenkin vastustavat muutosta kaikin mahdollisin tavoin.
Sitten mäkin alan taas kyyniseksi.
Munkin mielestä maailmassa ja ihmisten elämissä ei voi käydä kuin huonosti. Kohta on taas lama, ihmiset ajavat itsensä loppuun loputtomalla tyytymättömyydellään nykytilaan ja sairaanloisella tarpeellaan saada kaikesta vain tehokkaampaa samaan aikaan kun toinen puolikas ei jaksa tehdä enää puoliakaan siitä mitä ennen.
Kaiken lisäksi sitten vielä vihaan kyynisiä ihmisiä jotka eivät ole valmiita ottamaan vastuuta mistään ja jotka syyttäävät vailla tarkempia tietoja kaikesta vain niin jotka ovat olleet valmiita pistämään itsensä peliin päätöksen teon muodossa.
Jos ihmisellä menee elämä päin vittua niin se on sen oma vika. Hyvä fiilis on asennekysymys.
Mulla on varmaan jokin kolmipäinen mielialahäiriö. Silloin kun mulla meni ihan helvetin huonosti niin vihasin ihmisiä jotka olivat hyvällä tuulella. Nyt mä vihaan sitten ihmisiä jotka valittavat elämänsä paskaa laatua tai siis lähinnä sitä että syyttävät siitä muita. Ruikuttavat itsensäsäälijät eivät ole musta niin ärsyttäviä, oikeastaanhan ne on ihan symppiksiä.
JA JOS SULLA KERRAN ON NIIN VAIKEAA NIIN TEE SILLE JOTAIN, OSTA EDES HAULIKKO!!
maanantai, 27. helmikuuta 2012
torstai, 16. helmikuuta 2012
Your faith walks on broken glass
Katsos, kohtahan on taas viikonloppu. Voisin juoda taas viunaa, kohtuudella kuten aina. Viime viikonloppunahan viunan juominen onnistui sen verran hyvin että uusinta on paikallaan.
Kävin Alimmaisten Timo Soinin luona ja siinä metsäradiota kuunnellessa kaadoin viunaksia kurkusta alas. Saatoimme toki jutella hetken myös pallon peluusta, mm. silloin kun televisiosta tuli dokumentti ilmeisemminkin jostain fetishlesbopornosta.
Ravintolassa huomasin olevani heikossa kunnossa ja päätin suorittaa siirtymisen vaimon viereen.
Sitten;
Tyttö: Höylis!
Höylis: Ööö, niin?
T: Muistaksä mua?
H: No en kyllä ihan just nyt.
T: Sä oot joskus käynytkin mun luona!
H: ... ... Oho...
T: Mä oon Wild Childin kaveri!
H: Ahaa!
Jes! Mä en ole ollut mitätön!!! Mä oon jättänyt jonkun jäljen koska ei sen kaveri voisi muistaa mua muuten. Voi toki olla että ne on nyt pari vuotta haukkuneet mua kimpassa ja Wild Child on irroittanut itseltään toisen käden katuessaan koko sitä aikaa mun kanssa. Mutta silti, mä en ollut mitäänsanomattomuus!
Sitten kuuntelin taas 21st Century Breakdownia ja itkin.
Kävin Alimmaisten Timo Soinin luona ja siinä metsäradiota kuunnellessa kaadoin viunaksia kurkusta alas. Saatoimme toki jutella hetken myös pallon peluusta, mm. silloin kun televisiosta tuli dokumentti ilmeisemminkin jostain fetishlesbopornosta.
Ravintolassa huomasin olevani heikossa kunnossa ja päätin suorittaa siirtymisen vaimon viereen.
Sitten;
Tyttö: Höylis!
Höylis: Ööö, niin?
T: Muistaksä mua?
H: No en kyllä ihan just nyt.
T: Sä oot joskus käynytkin mun luona!
H: ... ... Oho...
T: Mä oon Wild Childin kaveri!
H: Ahaa!
Jes! Mä en ole ollut mitätön!!! Mä oon jättänyt jonkun jäljen koska ei sen kaveri voisi muistaa mua muuten. Voi toki olla että ne on nyt pari vuotta haukkuneet mua kimpassa ja Wild Child on irroittanut itseltään toisen käden katuessaan koko sitä aikaa mun kanssa. Mutta silti, mä en ollut mitäänsanomattomuus!
Sitten kuuntelin taas 21st Century Breakdownia ja itkin.
tiistai, 7. helmikuuta 2012
Mitä klovneja lopulta olemmekaan
Sykleissä näyttää etenevän.
Ennen olin juovuksissa joka viikonloppu ja pimpistä ei voinut kuin unelmoida. Nyt en edes muista koska olen viimeksi ollut juovuksissa ja pimpistä ei enää edes unelmoida.
Mä luulen että perusmallin ihmisiä on kahta eri sorttia. ne jotka ovat parisuhdeihmisiä. Jotkut vain näyttävät siltä että parisuhde tosiaan on se ainoa luonnollinen olotila. Ja sitten ne taivaanrantaa tunnelmoinnillaan maalailevat henkilöt joilla on noin 25 hämmennystä käynnissä koko ajan eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja sitten olen minä. Ihminen joka on ollut noita molempia. Ja monta kertaa olen halunnut olla toista kun olen ollut toinen. Sen jälkeen kun oli ollut taivaanrannanmaalari niin ei ole ollut ihan helpoimpia paikkoja todeta itselle että nyt riittää. Sitä on käynyt tuulella sen sata kertaa. Jotenkin silti vaan kotona on sen verran kliffaa että en nyt muuta edes halua.
Enkä mä kyllä nyt meinaa että kaipaisin sitä hämmentämistä. Enemmänkin vain sitä että olisi mahdollisuus tarttua niihin jokaisiin pieniin hetkiin ja olla reisussa jos reisuttaa. Ei mua muu paina, ainoastaan se että nykyisin tarvitsee suunnitella aina kaikki paljon tarkemmin että voi reisuilla. Ei se vaikeaa ole mutta se tarvitsee kuitenkin tehdä.
Silti mä ymmärränkin yht' äkkiä jokaista kolmikymppistä sinkkua. Ei se että siitä olotilasta niin tykkäisi vaan se että siitä on niin vaikea luopua.
Ennen olin juovuksissa joka viikonloppu ja pimpistä ei voinut kuin unelmoida. Nyt en edes muista koska olen viimeksi ollut juovuksissa ja pimpistä ei enää edes unelmoida.
Mä luulen että perusmallin ihmisiä on kahta eri sorttia. ne jotka ovat parisuhdeihmisiä. Jotkut vain näyttävät siltä että parisuhde tosiaan on se ainoa luonnollinen olotila. Ja sitten ne taivaanrantaa tunnelmoinnillaan maalailevat henkilöt joilla on noin 25 hämmennystä käynnissä koko ajan eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja sitten olen minä. Ihminen joka on ollut noita molempia. Ja monta kertaa olen halunnut olla toista kun olen ollut toinen. Sen jälkeen kun oli ollut taivaanrannanmaalari niin ei ole ollut ihan helpoimpia paikkoja todeta itselle että nyt riittää. Sitä on käynyt tuulella sen sata kertaa. Jotenkin silti vaan kotona on sen verran kliffaa että en nyt muuta edes halua.
Enkä mä kyllä nyt meinaa että kaipaisin sitä hämmentämistä. Enemmänkin vain sitä että olisi mahdollisuus tarttua niihin jokaisiin pieniin hetkiin ja olla reisussa jos reisuttaa. Ei mua muu paina, ainoastaan se että nykyisin tarvitsee suunnitella aina kaikki paljon tarkemmin että voi reisuilla. Ei se vaikeaa ole mutta se tarvitsee kuitenkin tehdä.
Silti mä ymmärränkin yht' äkkiä jokaista kolmikymppistä sinkkua. Ei se että siitä olotilasta niin tykkäisi vaan se että siitä on niin vaikea luopua.
perjantai, 3. helmikuuta 2012
Köyhä omasta syystään
Ai jestas!
Lukasin Kauppalehdestä että Elisahan on jakamassa osinkoa 1,3€ osaketta kohden. Saman uutisen lopussa sitten lukijoiden kommentteja, joissa valitellaan yrityksen vain yrittävän tehdä mahdollismman paljon voittoa kuluttajien kustannuksella.
Niin. Pörssiyhtiöiden tehtävä on tahkota voittoa omistajilleen. Piste, ei lisättävää.
Hirveää vinkumista, että miten voi olla mahdollista että Elisan kilpaileva yhtiö tarjoaa samaa palvelua huokeampaan hintaan ja vieläpä paremmalla toimivuudella. No daa, älä käytä Elisaa, käytä sitä toista. Jos haluat saada osinkoa Elisalta niin osta Elisaa, 16,79€/osinko näyttäisi olevan kaupan tällä hetkellä. Elisa maksaa osinkoa koska lafka tuottaa voittoa ja lafka tuottaa voittoa koska yritykset ja ihmiset ostavat niiden palveluita, olivat ne palvelut sitten huonoja tai eivät. Miten se voi olla niin vaikeaa käsittää?!?!
Ja ennen kaikkea miksi siitä pitää olla niin katkera? Jos et osaa itse niin et osaa, ja sitten sulla on vähemmän fyrkkaa.
Se nyt vaan menee niin, ja on aina mennyt, että jos kahdelle ihmiselle annetaan molemmille 100 rahaa, niin hetken päästä toisella on 200 rahaa ja toisella ei yhtään.
Juolahti muuten mieleen yksi esimerkki. Mua sitten korpeaa, että jos Henkilö A päättää sukanvarteen säästämisen sijaan sijoittaa fyrkkanssa vaikka osakkeisiin niin mahdollisen kurssinousun yhteydessä hän onkin Henkilö B:n mielestä limanuljaskainen huijari koska sai rahaa "ilmaiseksi". Mä ymmärrän jos joku haluaa vastustaa koko vallitsevaa systeemiä mutta mä en ymmärrä miksi vastustaa niitä jotka yrittävät sitten pelata peliä pelin ehdoilla..
Lukasin Kauppalehdestä että Elisahan on jakamassa osinkoa 1,3€ osaketta kohden. Saman uutisen lopussa sitten lukijoiden kommentteja, joissa valitellaan yrityksen vain yrittävän tehdä mahdollismman paljon voittoa kuluttajien kustannuksella.
Niin. Pörssiyhtiöiden tehtävä on tahkota voittoa omistajilleen. Piste, ei lisättävää.
Hirveää vinkumista, että miten voi olla mahdollista että Elisan kilpaileva yhtiö tarjoaa samaa palvelua huokeampaan hintaan ja vieläpä paremmalla toimivuudella. No daa, älä käytä Elisaa, käytä sitä toista. Jos haluat saada osinkoa Elisalta niin osta Elisaa, 16,79€/osinko näyttäisi olevan kaupan tällä hetkellä. Elisa maksaa osinkoa koska lafka tuottaa voittoa ja lafka tuottaa voittoa koska yritykset ja ihmiset ostavat niiden palveluita, olivat ne palvelut sitten huonoja tai eivät. Miten se voi olla niin vaikeaa käsittää?!?!
Ja ennen kaikkea miksi siitä pitää olla niin katkera? Jos et osaa itse niin et osaa, ja sitten sulla on vähemmän fyrkkaa.
Se nyt vaan menee niin, ja on aina mennyt, että jos kahdelle ihmiselle annetaan molemmille 100 rahaa, niin hetken päästä toisella on 200 rahaa ja toisella ei yhtään.
Juolahti muuten mieleen yksi esimerkki. Mua sitten korpeaa, että jos Henkilö A päättää sukanvarteen säästämisen sijaan sijoittaa fyrkkanssa vaikka osakkeisiin niin mahdollisen kurssinousun yhteydessä hän onkin Henkilö B:n mielestä limanuljaskainen huijari koska sai rahaa "ilmaiseksi". Mä ymmärrän jos joku haluaa vastustaa koko vallitsevaa systeemiä mutta mä en ymmärrä miksi vastustaa niitä jotka yrittävät sitten pelata peliä pelin ehdoilla..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
