Nyt on hyvä istua sohvalla. Kaljatölkki kädessä, hampaan välit täynnä lihan paloja ja elokuva jota en oikein jaksa seurata.
Sitten mieleeni hiippaili ajatuksen poikanen.
Tuleekohan musta isona sellainen vanha käyrä joka salaa suree sitä että kulutti nuoruutensa viimeset vuodet tehden töitä. Joskus sitä vain miettii, että olisiko pitänyt silloin joskus muuttaa aikaisemmin pois kotoa, lähteä vaihtoon, riehua ja bailata kuin viimeistä päivää. Emmä tiedä, mä kyllä ajattelin tossa pari vuotta sitten että se on hyvä pitää juhlia pystyssä ettei sitten tarvitse kiikkustuolissa ihmetellä.
Salanimellä Henri esiintyvä ystäväni aina sanoo mulle että nyt aika kultaa muistoja jos tuo aika puheeksi sattuu. Ja joo, olishan se ollut ihan kiva bailata hyvän fiiliksen turvin. Ehkä tosiaan ihan pari kertaa tuli käveltyä tuota kilometrin suoraa ihan vain yksinään.
Eipä siinä, on vain jotenkin ristiriitaista että mä tavallaan tarvitsen toisen ihmisen siihen että olen kokonainen mutta samalla sitten sen hyvän fiiliksen turvin ei auta bailata ihan 24/7 ainakaan ihan siihen malliin mitä ennen niin kovasti yritti tavoitella. Ei se sinällään mitää ongelmaa tuota, ei mua huvita koheltaa.
Tuntuu vaan niin oudolta istuskella sohvalla itsekseen kun on mahan pohjalla näin hyvä fiilis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti