Levottoman virran juoksu

Nyt kun on niin kovin muodikasta puhua siitä down shiftingistä niin olen tässä sitten funteerannut, että miten hitossa muka sellaisenkin pystyisi toteuttamaan. Mä kun en ole varmaankaan kovinkaan minimalistinen muuta kuin yhdellä tapaa, niin pelkkä ajatus vuokrayksiöstä ilman ruokaa ei kuullosta mun jutulta.

Totta on kyllä myös se ettei ihan tälläistä painolastia jaksaisi oikein kantaa. Tai no muuten mutta kun touhuun on alkanut ilmestymään epärehellisä piirteitä enenevissä määrin. Lisäksi idioottimaisuus ei ole ainakaan kadonnut alalta.

Ei kai siinä, sitten tämä kävisi liian raskaaksi jos kotiasiat alkaisivat sakkaamaan. Parempi varmaan näin päin.

Kohta mä pääsen kuitenkin Tahkolle. Siellä on kuulemma jokin legendaarista mainetta kantava suksivuokraamo, eikä jossain baarissakaan kuulemma ole tarvinnut oma itsensä olla. Sivupersoonana vain heilahdella.

Sitä ennen on joulu. Se on yleisesti ottaen melko paska juhla koska silloin pitää "hiljentyä ja rauhoittua". En mä halua, se on tylsää. Jos mä haluan hiljentyä ja rauhoittua niin mä makaan yksin sohvalla. Nyt pitää pelata perheen kanssa lautapelejeä 10 tuntia ja jauhaa typeriä juttua. Ruoka on kyllä hyvää mutta sekin on varmaan jo huono asia kun 200kg uhkaa lähestyä.

Tuuleksi taivaanrantaan

3. kerta vähän ajan sisään kun on joutunut muistelemaan menneitä. Surullisia hetkiä pieneen elämään. Niin paljon siitä haluaisi sanoa mutta niin vähän tulee mieleen. Tuntuu tyhjältä ajatella, että nyt kaikki isovanhemmat ovat poissa. Mihin ihmeeseen kaikki nämä vuodet vain katosivat?

Pieneksi hetkesi mä hiljennyn mutta sitten jatkaan taas hymyssä suin, sitähän sinäkin olisit toivonut.

Under flaming skies

Aika rientää ja sitten kun se ei riennä niin mä istun sohvalla tiiviissä asennossa ja tuijotan liikkumatta seinää.

Noin, nyt siinä on varmaan jo reikä ja pitsaakin tekee helvetisti mieli.

Kyttäsin Facebookista kuinka nuoremmat kanssa ihmiset syöksyivät jälleen pää edellän suhteeseen. Me kokeneemmat merikarhut olemme jo menettäneet toivomme rakkauden edessä täysin ja todenneet parhaimmaksi ensin huolellisesti tarkistaa kunnolla ettei vain tule taas pettyneeksi.

Mä en vieläkään ymmärrä miksi ihmiset haluavat sinkoilla suhteesta toiseen. Mun mielestä ensin pitää uittaa kanoottia mahdollisimman monessa koskessa, että näkee millaiset pyörteet itselle sopii. Miksi sitä siis jäisi pois ensimmäisen pysäkin kohdalla, kun ensin voi ajella reitin ympäri ja jäädä pois sitten siellä mikä parhaimmalta tuntuu.

Oikeasti jokaisen pitäisi ensin alkuun vaan vähän käydä nukkumassa jonkun kanssa, pitää siinä samalla vähän vasenta silmää raollaan, juhlia joka viikonloppu henkensä edestä ja katsoa ajautuuko sitä lopulta aina samaan reiän äärelle. Ei se niin vaikeaa ole ja jos sitä sitten lopulta ajautuu niin silloin tarvitsee vain tunnistaa, että onko kyseessä vakipano vaiko tuleva ex-vaimo.

Raivostuttavan tyhmiä ihmisiä!

Musta on esimerkiksi täysin luonnollista olla keskustelusuhteessa vaikka nyt satunkin asumaan samassa osoitteessa naisen kanssa. Pitää ensin huolellisesti katsoa että kannattaako sitä nyt niin suhteeseen hypätä.

No hyvähän mun on tässä tyytyväisenä miehenä huudella. Kyllä olisi poika taas hiljaisempaa miestä jos olisi vereslihalla sekä sydän että käsi.