3. kerta vähän ajan sisään kun on joutunut muistelemaan menneitä. Surullisia hetkiä pieneen elämään. Niin paljon siitä haluaisi sanoa mutta niin vähän tulee mieleen. Tuntuu tyhjältä ajatella, että nyt kaikki isovanhemmat ovat poissa. Mihin ihmeeseen kaikki nämä vuodet vain katosivat?
Pieneksi hetkesi mä hiljennyn mutta sitten jatkaan taas hymyssä suin, sitähän sinäkin olisit toivonut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti