On se nyt perkele kun ei ihmisen elämä millään suostu olemaan stabiilissa tilassa. Juuri kun kaikki meni suostuisasti koko ajan päin vittua niin sitten yht' äkkiä ollaankin jo taas tilassa jossa ihmetellään Ikeassa että minkäs värisiä verhoja sitä sitten ostaisikaan.
Epäreilua!
Juuri kun mä olin päättänyt, että jos vuori ei halua tulla Muhamedin luo niin Muhamed ei mene mihinkään ja vuori on perseestä. Mutta ei!
Vaan meneehän se niinkin että ihmettelee maailman menoa sitten sivustaseuraajana. Oikeastaan jopa ihan helvetin jees. Kotona koko ajan nyhjäävät kaverit on kuitenkin helvetin tylsiä. Muutenkin on paljon mukavampaa katsella kuinka joku kaveri on kirves kivessä mieluummin kuin sitä että itse olisi samassa tilanteessa. Ja koska mun libido on muuten olematon niin nykyinen tilannehan kelpaa.
Ugarin Muijan Pumppumiehen kanssa kun se tilanne etenee joka kerta seuraavalla tavalla;
1) Tiedusteleva puhelu, että mitä duunaat illalla.
2) Mitä ikinä tehdäänkin, sen jälkeen käydään kaljalla.
Lopputulos on tosin joka kerta sama.
Ensin;
Sitten;
Ja sitten aamulla ihmetellään kun ei flaksi käynyt.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti