Voi tipitii sentään

Mä olin lauantaina ravintolassa juomassa viinaa. Kappas. Se on kai aika yleistä vielä nykyäänkin. Join kuitenkin kohtuudella, en esimerkiksi sammunut jalkakäytäville.

Nyt pääsi kuitenkin käymään se mitä olen tässä jo välillä vähän ihmetellyt että missä se viipyy. Eli mua yritettiin rennosti pokata matkaan. Nuorempana niin kai sattui useamminkin mutta nykyisin ulkonäkö on paras suoja sukupuolitauteja vastaan.

Tavallaan koko tilanne oli aika huvittava. Se tunnistaa jotenkin helpommin näin kun itse ei nyt sattuneista syistä ole halukas lähtemään lakanoita vaihtamaan. Ero siihen millaista on jutella puutteessa olevana tuollaisissa tilanteissa on aika radikaali ja kaipa sitä nyt sitten tulee niissä tilanteissa näytettyä sitten vähän enemmän sellaiselta särmikkäältä.

Eniten mua silti kummastuttaase miten erillailla ne sanotut sanat menevät naisen kalloon.

Mies sanoo: Kuule, mulla on vaimo himassa, että en mä kyllä lähde mihinkään sun kanssa.

Nainen kuulee: Kuule, sä saat yrittää nyt ihan tosissasi jos meinaat saada mut mukaasi.

Ja loppu tulema on se että mies onkin sitten niiiin vaikea ja niiiin ihana. Ja sitten kävellään puoli kaupunkia äijän perässä, ennen kuin lopulta uskotaan että ehkä se vaimon kylki kuitenkin vie voiton. Vääryyttä perkele!!1! Se ei oikeasti miesten kohdalla voi mennä noin. Jos nainen sanoo mulle olevansa varattu niin silloin todetan pelin olevan menetetty. Miksi helvetissä se naisilla menee juuri päin vastoin?

Meneekös se muuten myös niin, että naiset hanakkaammin kertovat olevansa varattuja siinä toivossa, että mies sen jälkeen antaisi huomiota vielä enemmän?

Emmä sitä, kyllähän musta on makeeta ajatella olevani naisten silmissä suuri seksisymboli mutta silti mua kummastuttaa miten sukupuolijakaumalla voi olla niin suuri merkitys tuossa miten tilannetta käsittelee.