Lueskelin vanhoja tekstejäni. Hämmentävää miten erillaiselta musta nyt tuntuu, vajaa vuosi tapahtunutta myöhemmin. Mä olen melko varma, että tuollakin hetkellä mä ihan vähän uskoin siihen että tilanne voi muuttua mutta kyllä tuossa on suossa oltu.
Mä olen nyt pari yötä nukkunut itsekseni. Ja jumalauta mä olen pyörinyt sängyssä. Ei tullut uni ei. Ja jokainen mun kanssani 2008-2010 nukkunut tietää kuinka hankalaa mun on nukkua kenenkään kanssa. Aina piti opetella uudestaan ja uudestaan. Ja nyt kun mä taas olen oppinut niin sitten ei taas osaakkaan nukkua yksin.
Kyllä on ihmisen elämä niin helvetin vaikeaa.
Oli jotenkin pöljää, että ne kerrat sekavina aikoina kun sai huijattua jonkun läskin sänkyynsä (hei sinä tyttö joka olet ko. ajan jaksona ollut sängyssäni, tämä ei tarkoita juuri sinua, sinä olit juuri se poikkeus), niin sitten mä en saanut nukuttua. Paitsi jos olin tappokännissä. Usein mä kyllä olin.
Mulla on nykyisin niin pienet murheet että oikein vituttaa. Nykyisin juopottelureissuillakin mä vaan juon sivistyneesti pari lasia viiniä, toivotan kaikille hyvät yöt ja suuntaan tilaamaan tuplahampurilaisen tupla-ananaksella.
Voi olla että mulla on ny helpompi olla mutta hitto että multa irtosi parempaa tekstiä kun mulla oli heikompaa hetkeä. Silloin taisi vielä olla lukijoitakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti