Tänään ei tartte olla onneton

Yhdessä vaiheessa mä funteerasin, että miehet jotka eivät kasva aikuisiksi, käyvät kesäisin istuskelemassa joka päivä terassilla pelkkä nahkaliivi ylävartalonsa suojana. Satoi tai paistoi.

Sitten mä funteerasin, että naiset on olemassa sitä varten että he sitten parisuhteessa saavat rajoittaa miehen elämää.

Mä en ymmärrä sitä enää. Olen tässä nyt tsiigaillut ympärilleni ja on oikein pistänyt silmään kuinka osa miehistä ei saa tehdä sitä eikä ainakaan tätä. Musta tuollainen sääntöjen luominen on perpedoksesta. Mä en halua tuntea olevani rajoitettu jonkun muun toimesta tipan tippaa. Kyllä mä tunnen vastuuni ja rajani ihan itsekken, ilman että joku naisihminen alkaisi määräilemään niiden linjojen paikkoja.

Joo, musta on ihan ok että nainen kertoo mulle, että nyt on kuule sen verran kehno t-paita, että jos nyt laitettaisiin joku toinen. Sellainen kyllä menee, mutta mikä ihme siinä on että niin monessa suhteessa nainen sanoo sanottavat ja mies kuuntelee mitä naisella on sanottavaa.

Mä oon siis viime aikoina ollut lähinnä kummissani koko ajan, että "häh, miten niin se on muka ihan ok, että mä lähden poikien kanssa Helsinkiin". Oikeesti, noin se pitää ollakkin. Kyllä mä tiedän itsekkin jos on jotain oikeasti tärkeää. Ja jos mä vain mieleistelläkseni tekisin jotain, niin onko se sitten parempi että tekisin jotain vasten tahtoani?

Vai onko se oikeasti niin, että nykyajan yhteiskunnassa tasa-arvo on enää pelkkä muisto ja nämä nykyiset rautamamsterit saavat kasvatettua pojistaan niin suuria vässyköitä, että ainoa tapa selvitä arjesta on sitten löytää joku rautamamsteri hoivaamaan? Oikeesti, onko se "ehjä perhe" lopulta sen arvoinen, että kun tulet vaikkapa joukkueen joulujuhlaan, niin vaimosi kieltää sinua puhumasta ja jos yrität, niin saat vain vaimoltasi helvetinmoisen tiuskaisun pysyä hiljaa?

Ei hitto, nyt ei katella enää enempää toisiin pöytiin.