Ihan päin helvettiä

Sohva-aikaa, jeij!!

Viikonloppu jatkui jollakin muotoa vielä eilisenkin. Toisaalta on ihan kivaa huomata ettei väsy ole iskenyt setään ihan täydellä voimalla ja intoa intoiluun näyttää yhä löytyvän.

Toisaalta.. Voi hyvänen aika!

Viime aikoina on juotu paljon viinaa. Purtu lasin reunaa ja huudahdettu hö! Oli siistiä saada perjantaina klo 23.30 naapureilta valitusta kahden kitaran ja kolmen hoilaajan aiheuttamasta metelistä.

Maanantaifutiksen jälkeen piti taas käydä terdellä yksillä. Lopputuloksena 3 olutta terdellä, yksi viski, 2 Guinessia Mollyssä, 2 olutta, 1 maito ja 2 lonkeroa karaokebaarissa. Jep, ihme ettei I-mies uskalla tulla messiin. Se on aikuinen mies.

Ja sitten mietittiin, että mihin se sekava-aika on mennyt kun niin usein on Rapula E-duurissa.

Lauantain Beach Paryssä hokailin, että mä en oikein jaksa kuunnella kysymyksiä omasta elämästäni. Tai en ainakaan neuvontaa. Kai mä sitten olen sen verran umpikulli narsistijätkä, että toisten mielipiteet mun elämästä vituttavat.

Mutta kun mä olen jopa keksinyt miksi mua vituttaa nykyisin niin usein.

Silloin kun aallonpohja oli syvinmillään niin mä aina unelmoin siitä millaista olisi sitten kun kaikki asiat on mallillaan. Mulla ei ikinä ollut mitään älyttömiä unelmia, unelmoin ihan normaalista arjesta missä asiat pelittävät. Ja nyt mun asiat ovat niin. Mun elämässä ei mikään ole huonosti ja se vituttaa mua.

Mistä mä nyt unelmoisin?