And the rage is all gone

Untuvatakkimiehestä tuli sinkku pitkän suhteen jäljiltä. Tästä riemastuneena jengi oli antamassa neuvoja kaverille.

Itsekkin kovaan ääneen annoin neuvoja, että "kaadat sitten sen verran aitaa ettei tarvitse vanhempana ihmetellä".

Just.

Olen liian helpolla tyytynyt olemaan tuota mieltä, ihan vain siksi että olen itse elänyt kutakuinkin sen mukaisesti. On liian helppoa olla aina oikeasssa.

Entä jos olisikin parempi olla vain yhden ihmisen kanssa. Voi toki olla että silloin helposti miettisi että millaista olisi olla jonkun toisen kanssa mutta olisiko se kuitenkin parempi kuin se, että tietää millaista on olla jonkun toisen kanssa. Jos on kaatanut aitaa, niin aika monessa niissä jutuissa on jotain hyviäkin hommia. Entäs jos sen oman kumppanin kanssa jokin juttu loistaa poissa olollaan; Onko sitten kivaa kun tietää, että Pirkon kanssahan se muuten oli aika jeba jees.

Tässä kohtaa, ennen kuin nimimerkki "A" pääsee kommentoimaan, tosin huomautan että on tärkeää ymmärtää mikä oli ennen ja mikä on nyt. Ja ettei kaikki mausteet sovi samaan ruokaan.

Tämänkin päätelmän jälkeen mä tosin olen sitä mieltä, että mun oli parempi kaataa aitaa. Mä olen kuitenkin utelias.

Ja toivottavasti kaverikin nyt painaa menemään. Jos ei muun takia niin siksi, että ne tarinat ovat sen arvoisia. Tänään juon viinaa Heil Jylgstrongin ja Untuvatakkimiehen kanssa. Naisiin emme sekaannu.

Hyvä.